La 7.9.2024 Sm-viestit Leppävaara (uran viimeinen kilpailu)
Alkuverkat, venyt ja aktivoinnit
Koordit 2x20m
Helppo polvennostohyppely
Pakettijuoksu
Saksijuoksu
Pikkuvuorohyppely
2x 50-60m avari
1x 50m avari piikkareilla
100m
Finaali:
Kevyt verkka
Pari koordia 2x20m
Avari 60m
100m
Kommentit:
Niin se kaikki loppuu aikanaan. Tänään oli mun aktiiviuran viimeinen kisa ja se tapahtui Espoon Leppävaaran urheilupyhätössä SM-viestien merkeissä. Enpä ois voinut parempaan kisaan päättää uran (no okei suomi-ruotsi maaottelu ois ollut paras), viestit on kyllä olleet sairaan kiva tapahtuma aina. Kesän yksiä ehdottomia kohokohtia! Kelpasi siis. Ja mikä kelinkin oltiin vielä saatu tälle viikonlopulle, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, yli 24 astetta lämmintä ja pieni hento tuulenvire. Kunnon kesäpäivä syyskuussa, aiettä.
Tänään oli ohjelmassa siis 4x100m viestikisa. Tultiin Mikun kanssa yhdessä Sipoosta jonne olin eilen tullut, muut joukkuejäsenet (Eljas ja Oliver) tulivat omia reittejään. Fiilis kropassa oli hyvä ja jo alkuverkassa jalat tuntuivat kevyiltä. Lupasi hyvää! Oltiin jätkien kanssa puhuttu jo aiemmin, että mitaliin meidän joukkueella on ihan täysi sauma. JKU ja Polvijärven Urheilijat oli ennakkoon edellä, mutta ainakin pronssista kyllä taistellaan. Mua jopa vähän jännitti, sillä olisihan se upeaa päättää ura SM-mitaliin ja vielä viesteissä. Mulla viestimitalia ei vielä olekaan, sillä edellinen 4x100m SM-hopea (Ylivieskassa tais olla 2019) meni sivu suun kun loukkaannuin alkuverkassa.. Nyt oikeesti halusin mitalia, sen takia fokus olikin aika kova ja myös lataus. Se ei ollut huono.
Alkuverkat tein totutusti samalla kaavalla kun aiemminkin, jalat tosiaan tuntui tosi hyviltä ja kevyiltä. Oli ilmeisesti hyvin onnistunut valmistautuminen Juhon kanssa. Alkuerä mentiin aika varman päälle suunnitelmalla, merkit turvallisen lyhyet ettei tuu riskiä pudottaa kapulaa. Mulla ja Mikulla oli 26 tossua. Verkkailussa ei tosiaan mitään ihmeellistä muuta, hyvä tatsi.
Just ennen lähtöä callinkiin saatiin vielä kunnon stressipiikki, kun Eljaksella nyrjähti vikassa aukivedossa nilkka. Tuli alas lopun patjatörmäyksestä jotenkin huonosti ja siinä pyörähti. Oltiin kaikki silleen että ei perse mitä nyt. Onneks Rasse (varamies) oli verkannut kans valmiiksi. No hetken siinä panikoitiin, mutta sit nopeesti vaan tilanneanalyysiä ja Eljakselle tiukka teippi nilkkaan. Oli se aika kipee, mutta taistelijaluonne niin halusi kuitenkin juosta. No teippiä pirusti nilkkaan ja äkkiä kohti callinkia. Eljaksen merkki säädettiin Oliverin ja Mikun kanssa niin että nyt mennään tosi varmalla merkillä. Toivotaan että Eljas pystyy juoksemaan.
Noh sitten juoksu alkuerissä ja onneksi hyvin meni. Ensimmäisenä meidän alkuerässä maaliin, varma finaalipaikka ja toiseksi paras kokonaisaika 41.3?. Jes! Huokastiin helpotuksesta, lupasi edelleen hyvää. Nyt vaan Eljakselle nilkkaan kompressiota ja meille muille makoilua ja palauttelua. Finaali oli kahden tunnin päästä. Oma juoksu alkuerissä tuntui ihan ok:lta, alkuverkat odotti vähän parempaa, jotenkin tuntui että hyyty loppukaarteessa. Pysyin kuitenkin hyvin porukan mukana, otin vähän kai kiinnikin. Muuten reaktio, kiihdytys ja kaarrejuoksu toimivat hyvin. Eka juoksu on aina vähän nihkee, mutta finaalissa sitten parempaa kun kone aukaistu. Hoin itselleni että kiihdytä tarpeeksi pitkään, nyt musta tuntui että nousin liian aikaisin pystyyn. Pidemmän kiihdytyksen teen finussa.
Finaalin verkat oli aika lyhyet ja ihan vaan paikkojen availua. Musta tuntu että toi alkuerä hittas jotenkin tavallista kovemmin ja vähän jopa huolestutti että shit saankohan hyvää juoksua tehtyä finussa. Takareidet ja reidet ylipäätään oli jotenkin jumisen oloiset tuosta alkuerästä. Nohh ei annettu sen häiritä liikaa, juostaan niin pirun kovaa oli jalat tukossa tai ei. Verkkailussa ne onneks vähän aukesi, mutta otin kyllä tosi lepposasti enkä yhtään kovaa aukivetoa ettei vaan puhti mee pois. Eljaksen jalka oli kyllä ikävän tuntuinen, se paheni tietty kun se jäähtyi. No ei muuta kun lisää teippiä, ja varovaista lämmittelyä niin siitä se pikkuhiljaa vetristyi. Meillä oli muuten hyvä ja itsevarma meininki joukkueessa, Eljas kyllä sanoi että painaa niin saakelisti nilkasta huolimatta. Siitä sitten callinkiin ja finaalijuoksuun.
Ja lopputulos… SM HOPEA ajalla 40.71, uusi Sipoon ennätys!! Eisaakeli JES.. toive tapahtui sittenkin, pääsin lopettamaan SM mitaliin. Huhhuh hitto että olin iloinen, oli meillä saakelin hyvä joukkue. Ja tuo aika. Pirun hyvä!! Joukkue jossa ei yhtään virallista 100m juoksijaa. Pieni Sipoo Suomen toiseksi nopein joukkue miehissä, huhhu. Oli helppoa olla onnellinen! Jku oli ykkönen ajalla 40.21, siihen ei ollut mitään saumaa. Ne oli kovia kyllä. Santeri Kuusiniemi, Elmo Lakka, Kosta Alatupa ja Arttu Peltola on sellainen nelikko että kovaa saa juosta jos noita mielii voittaa. Ansaittu voitto! Me tultiin hyvänä kakkosena, ainoo vaan että meillä kävi siinä mielessä tuuri kun Polvijärven kolmannen osuuden juoksijalla meni takareisi kesken juoksu ja heidän matka katkesi siihen. Oltiin aika tasoissa heidän kanssaa, ehkä jopa vähän edellä, mutta ankkuri Santeri Örn olisi todennäköisesti ottanut Oliveria kiinni ja olis tullu hirvee taistelu kakkossijasta. Se harmitti eniten, että virallista otatusta ei nyt saatu tehtyä. Mutta näin ne menee, välillä saatuu ja tapahtuu. Viestissä erityisesti. Tänään meille hopeaa huippuajalla, saadaan olla ylpeitä itsestämme!
Jos sitten lyhyt kertaus juoksusta: vaihdot meni kaikilla tosi hyvin, ei ollut valittamista niissä. Mun ja Mikun vaihto oli sujuva eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Oma juoksu tuntui vähän paremmalta sittenkin kun alkuerässä, vaikka mietin että mitä tästä tulee. Sain hyvän lähdön ja reaktion, ja muistin tehdä kiihdytyksen pitkälle, nyt loppukin tuli ehkä hiukan paremmin sen takia. Santerille ei ollut saumoja, se sinkas lopussa kyllä etumatkalle. Ehkä siinä mielessä mun loppu vähän pääsi sakkaamaan. Muuten pysyin kuitenkin rintamassa ihan hyvin mukana.
Mutta voi veljet että on hyvä fiilis, olipa kiva lopettaa ura tällaiseen onnistumiseen. Ei mullakaan nyt mitään kovin helppoa tämä prokkis ole ollut, eikä mun virallinen tavoite ollut lähelläkään onnistua, niin kyllähän tämä maistuu älyttömän kivalta! Olin onnellinen ja fiiliksissä myös muiden äijien puolesta, he juoksivat älyttömän hyvin.
Pekka ja Tötö olivat tulleet katsomaan mun vikoja kisoja, samoin iskä liikunnanopettajapäiviltä Salosta asti. Oli kiva ja niiden kanssa juteltiinkin heti kisan jälkeen. Jäivät katsomaan myös palkintojen jakoa. Tähän nyt sitten mun yleisurheilu-ura virallisesti päättyy ja fiilis on varsinainen kombo tunteita. Suurta iloa päivän onnistumisesta, haikeutta itselle tärkeän asian loppumisesta, hieman pelkoa mutta kuitenkin suurta uteliaisuutta tulevasta sekä tietyllä tavalla myös helpotusta ja ylpeyttä siitä että olen saattanut yhden projektin loppuun asti. Päätavoite ei toteutunut, mutta se että olen jaksanut yrittää täysillä ja oikeasti panostaa niin hyvin kun osasin ja mihin resurssit riittivät, siitä aion olla ylpeä. Kirjoittelen näistä sitten vielä todennäköisesti pohdintaa viimeiseen postaukseen. Paljon tunteita siis tänäänkin saanut kokea, enimmäkseen kuitenkin sitä iloa ja riemua kun viimeisessä kisassa pääsin kuin pääsinkin nousemaan SM-kisojen palkintopallille. Mentiin viestiporukalla kisan jälkeen pitsalle ja pb jätskeille. Rupateltiin mukavia, huipputyyppejä nämä kyllä kerta kaikkiaan. Niillä huomenna vielä nelkun viesti. Aikovat voittaa. Uskon täysin. Kiitos tästä päivästä, eipä sitä oikein voi kuvailla miten kiva tällaiseen oli lopettaa, nyt nautin ja fiilistelen tämän illan. Ja ehkä huomennakin:)
Kommentit
Lähetä kommentti