1095 projektin 1. vuoden yhteenveto

(Kuva: Kaisu Ojala)

Noniin nyt kun on onnellisesti päästy ylimenokauden pariin, niin samalla tuli täyteen 1095 projektin ensimmäinen vuosi. Nyt sitä on hyvä hieman käydä läpi. Mä toisaalta kyllä kävin hieman talvikautta läpitte jo helmikuussa, joten ehkä tässä enemmän tulee kesältä ajatuksia.

Huh heti ekana täytyy sanoa että pirskatin nopeesti meni tämä eka vuosi, jotenkin ihan sairaan nopeesti. Mä muistan kun eilisen päivän ne ekat treenit Juhon kanssa kampuksen kentällä syyskuun alussa kun aloteltiin. Muistan ne syksyiset fiilikset ja kelit mitä sillon oli ja ne tunteetkin kun alotti uuden valmentajan kanssa ja kaikki oli vielä uutta. Polvenkin tilanteen muistan ja sen että kuinka sitä piti varoa ensimmäisten kuukausien aikana. Tosiaan ihan kun siitä olisi kulunut vain kuukausi..

Toisena täytyy totea se että hemmetin mukava vuosi mulla on ollut taas urheilun parissa. Juhon kanssa on ollut sairaan kiva tehä töitä, ja tottakai Sinin kanssa. Meillä on hyvin synkannut porukalla ja on ollut sikanättiä päästä heidän kanssa reenailemaan ja kisareissuille jne. Huipputyyppejä molemmat kyllä, niin mikäs sen parempi paikka treenailla. Iso kiitos siis molemmille siitä että on saanut niin mukavassa yhteisössä urheilla! Ja hemmetin iso kiitos vielä erikseen myös koutsi Juholle, joka on hoitanut homman todella hyvin. Selkeä, johdonmukainen ja luotettava koutsi jonka kanssa asiat pelittää. Se on tosi mukavaa kun pystyy ihan satasella luottaa koutsiin ja tietää että se pitää homman kasassa. Juhon kanssa ei jotenkin ole yhtään sellanen huolestunut fiilis treeneistä, tulevaisuudesta jne, vaan lähinnä olo on sitä että kaikki kyllä saadaan menemään parhain päin oli tilanne mikä tahansa. Siitä mä tykkään todella paljon ja se antaa itellekin rauhaa keskittyä sitten itse asiaan eli suoriutumiseen!

Tähän vielä lisäksi todella iso kiitos mun tukijoille Vesiurheilukeskus Laguuni ja muut yksityishenkilöt. Arvostan suuresti sitä, että haluatte tukea mua tällä matkalla. KIITOS!  

Mutta nyt itse vuoden kimppuun ja vedetään homma purkkiin sen osalta. Yhteenvetona voisi todeta vuoden olleen suoritusten osalta hyvä, kouluarvosanana voisin antaa vuodelle arvon 8. Hallikaudelle napsahtas helppo 9 ja kesän kaudelle sellanen 7/7,5 joten eikö siitä aikalailla 8 saada aikaseksi. 

HALLIKAUSI 2022:

Olin tästä kaudesta kyllä tosi ylpeä ja iloinen jota muistelee lämmöllä. Syyskuussa alotettiin Juhon kanssa ja omat rutiinit muuttui aika paljon. Myös treeni muuttui jonkun verran. Polvea täytyi heti syyskuun alusta seurata ja sen mukaan tehä reenejä. Siinä Juho onnistui täydellisesti ja pääsin heti treenaamaan ilman mitään kipuja ja siitä se jalka sitten paranikin niin että saatiin hallikausi kilpailtua hyvällä tatsilla läpi. Siinä tietenkin kohokohtana SM-hallien onnistuminen ja uran ensimmäinen aikuisten sm-mitali tuli saavutettua. Toki se on hallikausi joka ei tietenkään vedä vertoja kesän kilpailukaudelle, mutta itselle tämä oli todella tärkeä ja iso juttu mistä olin ylpeä. Ennätys 735 ja etenkin vielä kun ottaa huomioon sen että ensimmäinen puoli vuotta kunnolla tehty pituushyppyä ja polven rasitusvammakin kiusasi vielä takaraivossa. Mutta hallikausi onnistui siis todella hyvin ja olen siihen oikein tyytyväinen. Se sitten loi tietynlaista iloa ja odotuksia tietenkin kesää varten ja siitä syystä kesää rupesikin odottamaan ihan eri tavalla. Siitähän voi nimittäin tulla oikeesti hyvä kun sai tällasen startin.

KESÄN KILPAILUKAUSI 2022

Ja tulihan myös kesän kilpailukaudesta hyvä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että kyllä sitä odotti parempaa. Ei kesä ollenkaan farssi ollut, mutta hieman alakanttiin se meni kun ottaa huomioon miten odotukset kasvoi tuon hallikauden jälkeen. Kesän kilpailukauden saldona 733 ja todella tasaisia kisoja läpi kesän. Oikeastaan kaikki mun kisat sijoittui siihen 730 kummallekin puolelle alusta loppuun asti. Se alkoi Motonet gp:n 731 kisalla ja päättyi Maarianhaminan 733 kisaan. Tasaisuus kuvastaa siis todella hyvin kesää. Tuntuu siltä, että potentiaalia olisi kyllä ollut oikeasti paljon pidempiin leiskautuksiin, mutta jotenkin tänä kesänä onni ja myöskin mun psyyke ei vielä ollut valmis niihin. 

Toki yksi iso tekijä siihen, että ihan niin hyviä kisoja ei saanut aikaiseksi oli tuo mun ponnistavan jalan nilkka joka otti osumaa heti ensimmäisessä kisassa. Ei nyt liikaa selitellä, mutta oli se kyllä inhottavan kipeä tuossa läpi kauden ja sen takia tietenkin myös kisoihin oli vaikea ihan sellasta sataprossasta rähinää saada aikaiseksi. Se kuitenkin rupes olee kipeä aina heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen ja kisan jälkeen sitten viikon, niin vähän sitä aina sit aristi. Aina joutui vähänniinku mennä sillä asenteella kisaan, että hypätään jalka p**kaksi, jotta uskalsi kunnolla lämätä jalan siihen lankkuun. Se vaiva ei siis kuitenkaan johtunut missään tapauksessa valmennuksesta vaan se tuli puhtaasti tekniikkavirheen ja epäonnenkin kautta. Sille oli vaikeeta tehä siis mitään ja vaikka annettiinkin sen levätä tuossa pienen tauon verran niin ei se sit kovin auttanu. Sitä se on hyppääjällä että jalat on kovilla. Nyt tiedetään tämä, niin toivottavasti saa sen tässä nyt kunnolla korjattua ja täytyy se huomioida sitten jatkossa ensi kaudella. Tämä oli siis ehkä se kaikista ratkasevin tekijä, mikä pääsi rajottamaan tekemistä (ei normaalia treeniä, mutta kaikkea hyppytreeniä). Ihan mun kroppa ei siis kestänyt tänäkään vuonna täysin terveenä, mutta onnellista oli se että viime vuoden rasitusvammasta ei ole kuulunut ollenkaan ja muutenkin sellaset tyhmät loukkaantumiset jäivät pois. Se oli itselle uutta ja hienoa!

Kesän kaudesta ei tietenkään voi jättää myöskään pois Kalevan kisojen farssia, josta mestari saa syyttää vain ja ainoastaan itseään. Se nyt oli kaikessa onnettomuudessaan omaa sähläystä, kokemattomuutta ja psyykkeen heikkoutta. Otti päähän ihan sikana, mutta myös opetti todella paljon. Siinä tuli esille se urheilun raadollisuus ja julmuus, ei se aina ole helppoa ja kivaa. Välillä menee päin persettä. Jos kiinnostaa tarkempi kuvailu niin skrollaa päivityksissä alaspäin Kalevan kisoihin.

Jalka ja Kalevan kisojen hanurilleen meno olivat siis kaksi semmosta ikävää tapahtumaa tältä kesältä, mutta sitten toisaalta taas oli myös todella kivoja hetkiä ja suurin osa olikin. Erityisen lämmöllä mä muistelen kaikkia näitä vähän pidempiä kilpailureissuja esim Ouluun, missä pääsi vähän reissaamaan ja sitten samalla nauttimaan kilpailuista. Ne on aina tosi kivoja ja myöskin se että pääsi kavereiden kanssa viettämään aikaa. Vieläkin muistelee kun ajeltiin Oskun ja Veeran ja Ilarin kanssa lämpimänä kesäiltana takaisin Oulusta Jyväskylään ja pulahdettiin lammessa. Samoin Motonet gp Lappeenranta Eljaksen kanssa oli priskatin hauska myös airbnb:kämppineen ja kitaratuokioineen. Se kisa oli iteltä huono mutta kaikki muu siinä ympärillä oli mukavaa. Itse kilpailuista mä muistelen lämmöllä sitä Tampereen Motonet gp:tä missä hyppy tuntu lopussa ihan sikahyvältä ja siellä tulikin se yksi iso muistutus omasta potentiaalista (se pitkä hyppy missä sitten nilkka menikin..). Siitä jäi silti jotenkin hyvä fiilis. Maarianhaminan enkkakisa oli myös kiva, vaikka siinä ei ihan niin täböllä pystynytkään nauttimaan kisasta kun nilkka alko olla jo aika slut silloin. Paljon siis hyviä hetkiä mahtui kesään ja on siinä kilpailemisessa vaan joku viehätys mikä vetää niin sikana puoleensa.. Ehkä se on se tunnelma ja fiilis ja sellanen tietty jännitys mitä niihin kuuluu, niin se ehkä sit koukuttaa jollain tapaa. Ja sit tietty ne ihmisen siinä ympärillä. Se on monen tekijän summa miksi sitä niin nauttii tästä tekemisestä. Toki välillä on vaikeeta eikä välttis jaksais kisata jne. mutta suurimmaksi osaksi se on sitä sellasta iloa ja hauskuutta mitä ei niin osaa selittääkään. 

Paljon siis mahtui tähän kesään ja tähän vuoteen, enkä lähelläkään kaikkia muistanut tai jaksakaan tähän kirjata. Ei kukaan jaksais lukeakaan (minä mukaanlukien sitten myöhemmin). Onnistumisia ja epäonnistumisia kumpiakin sattui, mikä olikin täysin odotettavissa. Mitään isoa ja dramaattista ei kuitenkaan sitten loppujen lopuksi sattunut (okei, pieni draama tuo Kaleva) ja erityisen iloinen olen siitä että ensimmäistä kertaa sitten miesmuistin pystyin kilpailemaan sekä hallikauden että kesän kilpailukauden kunnioitettavasti läpi. Ja siitä oon hemmetin kiitollinen myöskin, että sellasta kuntouttavaa nitkuttamista ei tänä vuonna tarttenut harrastaa oikeastaan yhtään. Siitä edelleen iso kiitos Juholle!

Muutenkin haluan kiittää nyt kaikkia niitä tyyppejä ketkä on seurannut tätä ekaa vuotta. Muutama onkin tullut kertomaan että seurailee näitä tekstejä, mistä olen ihan sairaan otettu. Kiitos myös teille, kiva kun jaksatte lukea! Huonostihan mä tätä olen mainostanut, joten silti kun joku seuraa säännöllisesti niin se on tosi mukavaa. Ehkä mä yritän vähän enemmän mainostaa tätä ensvuonna. Toki itsellehän muistoksi mä tätä ensisijaisesti kirjoitan, mutta onhan se kiva kun joku muukin tätä tykkää lueskella ja ehkä lähtee kokeilemaan jotain liikkeitä/reenejä mitä täällä on. Iso kiitos siis teille lukijoille:))

Toinen iso kiitos myös minun tukijoille, ketkä tätä matkaa ovat halunneet lähteä tukemaan. Laguuni ihan älyttömän kiva kun lähti mukaan ja muutkin yksityishenkilöt, jotka ovat jeesanneet niin että pystyn maksamaan Juholle tästä vuodesta ja olen päässyt hierontaan ja hoitamaan kroppaa ilman että on tarvinnut juurikaan omasta ohuesta pussista nostaa. Olen tavattoman kiitollinen siitä!

Ensi vuonna homma jatkuu ihan samalla lailla, muutamia uusia juttuja ja suunnitelmia on luvassa (ei mitään isoja mutta pieniä). Päivittelen blogia samaan tapaan ja yritän jälleen kerran päästä mahdollisimman pitkälle hiekkakasaa. Lokakuun alussa alkaa taas uusi reenijakso, nyt olen tässä jo ehtinyt vähän lomailla ja vielä vähän aikaa jäljellä. Tekee hyvää tämäkin. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan, jännä nähdä. Kiitos hei:)