26.8.2024 Sipoon mestaruuskilpailut (uran viimeinen pituuskisa)

Tältä paikalta kaikki alkoi, tähän se myös päättyi

Alkuverkat ja venyt ja aktivoinnit

Koordit 2x20m

Helppo polvennostohyppely

Pakettijuoksu

Saksijuoksu

Pikkuvuorohyppely

Avarit lenkkareilla 2x50m

Avari piikkareilla 40m

Askelmerkkijuoksut x2

Testihyppy lentävä 10 ask

6x pituuhyppy täydellä vauhdilla

Kommentit:

Tänään oli jännittävä päivä kun koitti mun uran viimeinen pituushyppykisa. Se tuli tapahtumaan Nikkilän yleisurheilukentällä, siellä mistä kaikki alkoi. Kilpailuna Sipoon mestaruuskisat. Fiilis oli yllättävän hyvä päivällä. Tein siinä töitä ja otin rennosti. Vähän verryttelin. Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä. Alitajuisesti tottakai koko ajan vähän mietti sitä kisaa ja sitä, että tää on viimeinen pituuskisa nyt mun uralla, joka teki tietty vähän haikean fiiliksen. Mutta eipä siinä muuten, aika normaali valmistautuminen kisaan oli sitten loppujen lopuksi. Yritin keskittyä siihen, että mä vielä kisaan ihan loppuun asti niin että fokus pysyisi ihan loppuun asti. Hyvä kisa oli nimittäin tulossa! Tuomas Rouvali ja Arttu Tauriainen oli tulossa kisamaan kans. Olin päättänyt tänäänkin, että voitan Artun. Samalla lailla kun Eltsussa.
No ei siinä päivällä mitään muuta ihmeellistä ollut kun. Vähän töitä ja lepäilyä ja valmistautumista ja otin pienet päikkärit siihen. Söin ja sitten lähdin kentälle. Oli erityisen kiva päästä Sipoon kentälle hyppäämään viimeistä kertaa. Se oli ehkä itselle se kaikista tärkein juttu, että nyt sitten ympyrä sulkeutuu. Sieltä mistä yleisurheilu-ura alkoi, niin sinne se myöskin päättyi. Se oli kyllä tosi kiva. Keli oli aurinkoinen ja vähän tuulinen. Aika lämmin kuitenkin vielä vaikka kisa oli illalla. Fiilis oli hyvä kun mä menin kentälle. Kisat oli jo käynnissä. Musiikkia kentälle olisi kaivannut ja muutenkin se kisatunnelma tuolla on vähän sellainen kyläkisa meininki, mutta se oli ihan kiva kanssa! Ehkä se just teki sitä jotenkin niin merkityksellisen, koska silloin kun itse aloitti junnuna, niin tuollaisia ne kisat oli. Silloin tuntuivat niin isoilta ja jännittäviltä.
Verkkailussa ei mitään ihmeellistä. Tein alkuverkassa totutusti samalla lailla kuin kaikissa muissakin kisoissa. Kroppa tuntui ihan hyvältä, ehkä vähän väsyneeltä, mutta ei ollenkaan paha. Ja siitä sitten pikkuhiljaa kun verkat oli tehty, niin otettiin askelmerkkejä. Meitä oli aika monta hyppäämässä siellä koska kisassa oli mukana P15, T15, miehet ja naiset. No olipa ainakin palautumisaikaa. Se oli positiivista. No verkat siinä ja sitten askelmerkkien juoksut. Eljas oli tullut katsomaan ja toimi mun askelmerkkikoutsina. Äiti tuli katsomaan ja sitten myös Eljaksen vanhemmat myöskin tuli katsomaan, mikä oli aika kiva kanssa sekin. Nekin tuli ihan vaan sen takia, että tämä oli mun viimeinen kisa. Se oli kyllä aika hellyttävääkin. Nekin on pienestä pitäen ollut paljon katsomossa kun mä ja Eljas ollaan yhdessä kisailtu.

Mutta joo, sitten alkoi kisa. Mukava päästä hyppäämään, tuonne Nikkilän uudelleen radalle. En ollut aikaisemmin hypännyt siinä niin sekin oli kiva korkata. Lopputuloksena tänään 686. Paras hyppy kantoi siihen. Ja olin toinen lopulta. Arttu vei tuloksella 724, se hyppäsi tosi hyvin. Tuomas oli kolmas. Vähän harmittaa, koska tulos ei tänään ollut mikään hyvä. En mä tiedä vaikuttiko vielä se edellisen viikon kisaan vai mikä. Yritin kyllä ponnistaa niin pitkälle kun lähti, mutta ei vaan tänään ei oikein lähtenyt. Juoksu tuli ihan ok, mutta liian pitkillä tuli vikat askeleet, niin sitten se ponnistus meni aika läpi. Ei nyt ollut ehkä sellaista tiettyä herkkyyttä sitten ihan kuitenkaan. Vaikka sitä kaikkensa yritti. Kaksi vikaa hyppyä meni yli astutuksi kun mä otin merkkiä eteenpäin ja ahdistin vikoja askeleita etteivät olisi tulleet niin pitkillä.
Kisasta nyt ei sinänsä muuta ihmeellistä kerrottavaa ja teknisesti aika samaa mitä on ollut aikaisemminkin. Tämän päivän kunto oli tuo 686. Ei sellainen lopetus mitä olin ajattellut, mutta kyllä täysillä vedin ihan loppuun asti. Tärkeintä oli se!  Toki vaikka mä keskityin kunnolla, niin kyllä mä koko ajan fiilistelin kisatunnelmaa ja niitä, että ”viimeisiä kisoja viedään” ja ”tässä nyt viimeistä kertaa odotetaan omaa vuoroa” ja ”tää on viimeinen hyppy” jne. Halusin niitä tunteita ja ajatuksia taltioida itselleni kuitenkin. Toki vähän omissa oloissa kisaan ja tekemiseen keskittyen. Otin yleisön mukaan 3 viimeisellä kierroksella, kaikki lähti tosi hyvin mukaan, se oli kyllä kiva.
Kun kisa loppui, niin päälimmäinen fiilis oli tietty vähän harmistunut, sillä hypyt ei olleet tänään niin hyviä. Ärsytti lopettaa huonoon tekemiseen. Seiska olisi pitänyt hypätä, sitten olisi voinut olla ihan ok tyytyväinen. Se otti eniten päähän. Toisaalta taas olin niin iloinen kun pääsin kuitenkin lopettamaan mestaruuteen, nimittäin Sipoon Mestaruuteen, se toi lohtua. Olin myös iloinen kun ystäviä ja perhettä oli paikalla katsomassa ja kannustamassa (Tuomaskin tuli oikeastaan pitkälti sen takia että tää oli mun vika kisa), siitä olin kyllä tosi otettu ja kiitollinen. Se tuntui hyvältä! Onhan se toki haikeaakin nyt lopettaa, mutta toisaalta taas niinku mä sanoin aikaisemmin, niin oli kyllä tosi kiva lopettaa tänne Sipooseen. Hieno elokuinen ilta, vähä alkoi olemaan kylmä tuulesta, mutta aurinko paistoi.
Otettiin kisan jälkeen sitten vielä muutama kuva äitin ja Eljaksen kanssa. Juteltiin lisäksi vanhojen valmentajien kanssa. Mikko oli siellä katsomassa ja Taisto oli kanssa katsomassa. Ne puhuu, että elä nyt vielä lopeta että jatkaisit vielä jotain, mutta katsotaan.. Ainakin sen voin luvata, että hyppyjä en tule enää jatkamaan kilpailumuodossa. Kyllä tässä oli viimeiset hypyt, halusin katsoa tämän hyppykortin ja se riitti tällaiseen. Kisan jälkeen jälkeen mentiin Eljaksen kanssa vielä perinteisesti uimaan Taasjärvelle, Söderkullaan, ja pienet palauttavat pulikoinnit siinä.

Paras ystävä, jo pienestä pitäen kisailtu yhdessä.

                                             Ja äiti tottakai

Tosi kiva kilpailupäivä oli sitten kuitenkin kokonaisuutta ajatellen, vaikka itse suorittaminen oli tänään huonoa. Mutta sellaista se sportti on, välillä menee ihan sikahyvin ja välillä taas ei. Jatkuvaa aaltoilua tämä, vaikka tekisikin kaikki samalla tavalla. Kuuluu asiaan. Kisat oli kivat, Lasse Lehtimäki johti kisaa hyvin pituuspaikalla ja juuri se sellainen kyläkisan tuntu ja yhteisöllisyyys mikä näissä kisoissa oli, oli se mahtavin. Tähän paikkaan oli hyvä lopettaa. Elias Ylöstalo ja Eddie Lindberg (mun entisiä Sibbo Vargarnan seurakavereita) olivat myös leikkisästi kisaamassa pitkästä aikaa, koska olihan kyse Sipoon mestaruudesta. Jauhettiin niidenkin kanssa vielä vähän kisan aikana, vaikka toki olin aika omissa oloissa kun halusin todella keskittyä hyppäämään hyvin ja päihittämään Artun.
Tuota mä siinä kisan aikanakin fiilistelin, että vitsi on se kyllä aika magee tunne kun sä saat/joudut keskittyä ja psyykata itsesi tekemään jonkin asian tosi hyvin. Ja vielä sellaisen asian, jonka sä koet itsellesi tosi tärkeeksi. Ehkä se tulee siitä, että siinä keskittymisen hetkellä elämä ja se hetki tuntuu tosi tärkeältä. Se luo tyytyväisyyden tunnetta. Tässä kilpailutilanteessa ja treeneissä ylipäätään mulle tulee tuo fiilis. Ne ovat mulle tärkeitä asioita ja silloin keskityn hetken ajan aivan täysillä niihin. Harjoitukset ja kilpailut ovat vielä kuitenkin suhteellisen lyhyitä ajanjaksoja (max 2h), jonka ajan jaksaa keskittyä täysillä. Jos koko elämä olisi sitä että jokaiseen asiaan tulisi keskittyä ja psyykata tekemään täysillä, niin siihen väsyisi tosi nopeesti. Mutta kun päivässä on lyhyempiä jaksoja jolloin sinut ”pakotetaan” keskittymään ja tekemään asia tosi kunnolla, sen vielä jaksaa. Näitä juttuja fiilistelin siinä nurtsilla itsekseni kun odotin omaa vuoroani. Sitä lyhyttä ajanjaksoa päivässä jolloin saa ja pitää keskittyä täysillä johonkin itselle tärkeään asiaan, jään kyllä kaipaamaan. Treeneissä ja kisoissa olen sitä päässyt nyt toteuttamaan. Toisaalta olen varma että tulen löytämään sen sitten muualta, eikä mulla kuitenkaan tuo sportti tule mihinkään loppumaan. Teen sitä jatkossa omatoimisesti.

Kaiken kaikkiaan siis viimeinen hyppykisa takana, fiilis päälisin puolin hyvä. Kokonaisuutena päivä tosi mukava, suorittamisen näkökulmasta miinuksen puolelle meni mutta sellasta se on. Huomenna kisataan Am-viesteissä Leppävaarassa ja sitten on vielä SM-viestit syyskuun 7-8 pvä, jossa uran oikeesti viimeiset kisat. Kiva oli kuitenkin lopettaa hypyt tähän paikkaan, tärkeiden ihmisten seurassa ja oman lapsuuden ajan kisapaikalle. Vielä jatketaan reenejä viesteihin asti, palaillaan😊

Uran viimeinen hyppy. Yliastutuksi meni.