Pe 28.6.2024 Kalevan kisat 2024. Pituuden karsinta

Alkuverkat ja venyttelyt ja aktivoinnit

Koordit 2x20m:

Helppo polvennosto

Pakettijuoksu

Sivulaukka

Nopea polvennostohyppely kahdella väliaskeleella

4nopeaa 4hidasta

60m avari

Calling

Avari piikkareilla

3x askelmerkkijuoksut

3x pituushyppy täydellä vauhdilla

Kommentit:

Perjantaiaamu koitti. Sain nukuttua viime yönä kohtuullisen hyvin. Sänky oli hyvä, vaikkakin vähän pehmeä. Kävin tosiaan eilen illalla eemelin käsittelyssä missä laitettiin selkään kuivaneuloja, illalla vielä makoilin piikkimatolla ennen nukkumaanmenoa. Selkä tuntui läpi yön, oli vaikeuksia kääntyä sängyssä, mutta toisaalta siihen olin jo tottunut niin tämän viikon aikana joten se ei erityisemmin häirinnyt. Lähdin suoraan herättyäni aamuverkalle pitkin Vaasan katuja. Testasin vähän siinä että miltä kroppa tänään tuntuu. Keli oli kivan lämmin aurinko paistoi ja asuinalue missä yövyimme oli tosi mukava, vanhaa puutaloaluetta. No siinä mä sitten katuja pitkin vähän eka kävelin ja kroppa oli aamuiseen tapaan aika jumisen tuntuinen. Kokeilin ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta aika huonolta tuntui kyllä selkään. Sellaista kevyttä köpötteli mä siinä hetken kokeilin, mutta tulin siihen tulokseen että okei parempi ehkä ettei hölkkää, vaan pyrin vetreyttämään kroppaa kävelemällä. Pysähdyin paikalliseen leikkipuistoon venyttelemään. Siinäkin jouduin vähän varioimaan venytysliikkeitä koska kumartaminen oli tuskasta, mutta hetken siinä venytettyä niin se kyllä tuntui että se auttoi pikkasen. Siitä sitten aamupalalle ja makoilemaan piikkimatolla ennen kuin lähdetään kisaan.

Käytiin Juhon kanssa vielä syömässä päivällä kisapäivän pastat, jotka oli kyllä tosi hyvät. Vaasassa oli hyvä pastaravintola, Urban Pasta. Lounaan yhteydessä pidettiin lyhyt palaveri päivän tapahtumasta ja päätettiin että mennään tilanteen mukaan, ainakin lähdetään kentälle. Minä teen kaikkeni että pääsisin hyppypaikalle. Raja meni siinä, että jos en pystyisi juoksemaan kunnolla, niin sitten olisi pakko pistää kisalle stop.

Pieni paine oli myös siinä mielessä päättää mitä tekee, sillä meidän täytyy varmistaa ilmoittautuminen kisaan pari tuntia ennen kisan alkua. Kaikki muut hyppääjät olivat jo varmistaneet, mutta minä ja Pyry oltiin ainoita ketkä ei ollut varmistanu. Jos minä ja Pyry ei varmistettaisi, niin karsintaa ei järjestettäisi, mutta jos jompikumpi meistä varmistaa, niin karsinta järjestetään. Pyry oli loukkaantunut, joten ei ollut osallistumassa. Tämä oli minun kohdaltasi sinänsä vähän nihkeä, koska riippui nyt minusta tuleeko karsintaa vai ei. Halusin osallistua, mutta en tosiaan ollut varma että pystynkö lopulta edes hyppäämään. Tämä tarkoitti sitä että muut hyppääjät joutuisivat sitten turhaan tekemään kilpailun valmistavan verkan ja ylimääräistä vekslailua tulisi. Mutta tässä kohti oli ajateltava itsekkäästi ja tehtävä asiat oman parhaan mukaan. Varmistin itseni, vaikka en ollut varma pystynkö edes osallistumaan karsintaan. Karsinta käydään.

KISATAPAHTUMAT

Kisapaikalle saavuttiin. Siellä oli täysi tohina päällä. Mentiin verkkapaikalle, laitettiin lämpögeelit selkään. Hetken makoilin verkkapaikalla jonka jälkeen aloin sitten verryttelemään. Onneksi oli lämmin ja kuuma päivä, lihakset olivat jo valmiiksi lämpimänä, mikä teki hyvää myös selälle. Aukaisin selkään ja kroppaa tavalliseen tapaan ja lämpögeelin vaikutus alkoi tuntumaan. Siitä se selkäkin alkoi vetreytyä ja oli kyllä paremman tuntuinen kuin eilen. Pystyin hölkätä lähes normaalisti. Se antoi itseluottamusta ja varmuutta siihen että ehkä pääsen sittenkin kisaan. Otin kevyesti koordit, tein ne varovasti ja kroppaa lämmittäen. Siinäkään ei pahalta tuntunut. Sitten avari joka määritti sen että lähdenkö kentälle vai en. Se tuntui jäykältä mutta pääsin kuitenkin juoksemaan suhteellisen normaalisti, mikä tarkoitti sitä, että lähden calling paikalle ja kisakentälle.

Sitten saavuttiin hyppypaikalle. Otin vielä muutaman avarin, ja sitten siirryttiin askelmerkkijuoksuihin. Selkä oli jäykkä, mutta ei se sen suuremmin siinä haitannut. En siihen myöskään halunnut keskittyä. Askelmerkkijuoksut meni ihan ok. Päätettiin juhon kanssa ettei hypätä edes harjoitushyppyä, vaan alotetaan hyppy suoraan kisassa. Riski että selkä menee kramppiin harjoitushypyssä oli suuri, joten säästettiin kaikki hypyt mieluummin kisaan. Sitten kisa alkoi.

Ensimmäinen hyppy mulla kertoi tilanteesta, tuloksena 620. Se oli ihan onneton hyppy, lähti kaukaa lankun takaa ja ponnistus meni aivan läpi. Selkä ei itse asiassa ollut pahin nyt, vaan eniten huolta aiheutti se, että molemmat pohkeeni rupesivat ramppaamaan kesken juoksun. Minulle käyn yleensä näin kun on lämmin ja kuuma keli. Pohkeet kun kramppaa, juoksu tipahtaa automaattisesti alas ja sieltä on tosi vaikea ponnistaa. Oli pakko juosta matalalla päkiällä, melkein kokojalkapohjalla, jottei pohkeet aktivoidu liikaa. Silloin ne nappaa. Muistan että ajattelin että voi piru, tästä voi tulla aika pitkä karsinta, mutta sen enempää en panikoitunut. Juho käski ottaa 2 ja puoli tossua eteenpäin ja sitten jäinkin odottamaan seuraavaa vuoroa. Odottelun aikana keräilin ajatuksia ja totesin itsekseni että seuraavalla en kyllä hyppää noin huonosti. Nyt pitää ryhdistäytyä vaikka onkin ollut aika vaikeaa tässä. Nämä ovat minun uran todennäköisesti viimeiset Kalevan kisat, joten edes jonkinlainen tulos minun täytyy tehdä. No seuraavalla hypyllä sain ponnistuksen ja askeleen ja vähän paremmaksi, tuloksena 685. Olin sijalla 11 eli ensimmäisenä putoamassa finaalista.

Viimeinen kierros koitti. Kaikki muut olivat jo hypänneet. Olin edelleen sijalla 11. 10 parhaan joukkoon vaadittiin tulos 688, kolme senttiä enemmän kuin mitä olin hypännyt. Minun tulisi hypätä siis 689 tai enemmän jotta pääsisin finaaliin. Astelin radan päähän, olo oli yllättävän tyyni mutta samalla tunsin pitkästä aikaa miten adrenaliini virtasi. Nyt oli OIKEASTI tiukka paikka. Viimeinen hyppy. Jos haluaisin viimeisessä Kalevan kisoissani finaaliin, niin minun pitäisi nyt hypätä hyvin. Myös kenttäkuuluttaja lähti tähän tilanteeseen mukaan ja kuulutti yleisölle tilanteeni. ”Karsinnan viimeinen hyppy, olin ensimmäinen putoaja ja minulla oli yksi mahdollisuus päästä finaaliin”. Pyysin kuulutuksen yhteydessä yleisöltä banksit ja koko katsomo liittyy taputtamaan. Ainakin minusta tuntui siltä, taputus kuului niin lujaa. Sitten lyhyt keskittyminen, otin askelmerkkiä hieman taaksepäin ja päätin, että nyt unohdan kaikki vaivat en välitä mistään mitään vaan yritän hypätä niin ******** pitkälle. Sitten vauhtiin. Askelmerkki osui lankulle hyvin ja myös ponnistus onnistui kohtalaisesti. Tunsin ilmassa, että nyt tuli näistä kolmesta paras hyppy mutta en tiennyt vielä kuinka pitkä. Pääsin hiekasta pois ja katsoin mittaa, se oli lähellä 7 m. Valtavan helpotuksen tunne valtasi. Jännitin vielä tulosta ja tulostaululle kun lävähti tulos 700, voi sitä sisäistä riemua mikä valtasi kropan. Myös kuuluttaja ”hehkutti” tilanteeni ja sain yleisöltä aplodit. Kiitin myös heitä takaisinpäin, sillä ja todella auttoivat minua tässä. Oli pakko näyttää kaikille ja itselleni. Tuolla tuloksella sijoituin siis kahdeksanneksi ja pääsin kuin pääsinkin huomiseen finaaliin.

Olin kyllä niin onnellinen hypyn jälkeen ja ylpeä itsestäni. Myös muut pituuskaverit tulivat antamaan läpyt, mikä sekin tuntui tosi hyvältä. Ne on kyllä mukavia kavereita ja kiva kun hekin olivat onnistuneet hyvin. Olo tuntui kun olisin voittanut jotain suurta (mikä sinänsä tuntuu ihan naurettavalta, sillä olin päässyt vasta pituuden karsinnasta finaaliin ja hypännyt 7m hypyn). Hoin itselleni että ***** mä oon hyvä,***** sä oot Joona hyvä. Taisin sen sanoa Juhollekin. Mutta tässä tilanteessa ihan aidosti ajattelin niin. Oli meinaan aikamoinen saga tämä matka tähän pisteeseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en olisi eilisen perusteella uskonut että tänään hyppäisin. Voitte lukea aiemmista päivityksistä. On ollut nivelsiteen repeämistä, luumustelmaa, virustautia ja viimeisenä tämä jäätävä selkäkramppi. En ole Lahden jälkeen pystynyt juoksemaan kunnolla, enkä ole myöskään tehnyt yhden yhtä ponnistusta ennen tätä päivää. Siksi jos jossain kohti saa sanoa olevansa itsensä ylpeä, niin tässä kohti. Eipä tätä oikein kukaan muu ulkopuolinen ymmärrä, miten tiukkoja hetkiä tässä on käynyt niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sen takia olen niin onnellinen tästä tuloksesta: finaalipaikasta ja ”vain” 7 m hypystä.

Minusta tuntuu että tämä päivä tulee todennäköisesti olemaan yksi urani kohokohdista. Tähän liittyy niin paljon tunteita, epävarmuutta, epätoivoa, jännitystä, painetta, mutta silti samalla jäätävää riemua, onnellisuutta ja ylpeyttä tiukassa paikassa onnistumisesta. En ole kovin hyvä mentaalinen suorittaja, ja tiukassa paikassa loppujen lopuksi aika harvoin onnistun, mistä esimerkkinä Joensuun Kaleva kisat, mutta tänään kaikkiin loksahti siinä mielessä kohdilleen. Koin että vihdoin onnistuin oikeasti tiukassa paikassa, viimeisellä mahdollisella hetkellä ja siitä pitää kyllä olla ylpeä! Olen kuitenkin unelmoinut näistä Kalevan kisoista ja finaalipaikasta viime vuoden Kalevan kisojen jälkeen. Ja onhan tämä tapahtuma projektini pääkilpailut. Siksi olin niin tyytyväinen lopputulokseen. Tähän liittyy paljon asioita joita ei tässä kaikkia pysty edes jäsentämään. Mutta olin äärettömän iloinen ja ylpeä omasta tekemisestä tänään, todellakin vaikeuksien kautta voittoon. Hyvä Joona!

Kisan jälkeen kävin vielä Eliaksen hieronnassa, joka vähän avasi sitä selkää. En sitä tuossa kisan tiimellyksessä juurikaan miettinyt, tunsin kyllä aina ponnistuksessa että siellä se tärähti mutta en antanut sen sen enempää häiritä. Keskittyminen ohjautui niin vahvasti kaikkeen muuhun kilpailun aikana. Myös kevyen loppuverkkaa tein.

Vaikka olinkin tosi tyytyväinen, onnellinen ja ylpeä omasta toiminnasta tänään, niin rupesin sitten kuitenkin pikkuhiljaa kääntämään ajatuksia ja huomiseen finaaliin. Nyt en nimittäin tee samaa virhettä kuin viime vuonna, eli ole liian innoissani finaalipaikasta ja suoriudu sen takia huonosti finaalissa koska ”nyt mennään vain nauttimaan”. Sitä mokaa en enää tee. Huomenna tavoitteena on päästä hyppäämään kaikki hypyt, mitä tarkoittaa sitä että minun tulee sijoittua 8 parhaan joukkoon. Se on minimitavoite. Sen ainakin toteutan. Nyt lähden syömään, ja kämpille makaamaan piikkimatolle. Hyvä onnistuminen tänään, oikeastaan melkein jopa uran paras onnistuminen tänään, vaikka tosiaan tuloksellisesti ja sijoituksellisesti ei ollutkaan mikään ihme. Huomenna jatketaan. Tsau!

Karsinnan viimeinen ratkaiseva hyppy