To 30.5.2024 Pituushyppy (ei pystynyt hyppäämään..)

Alkuverkat ja venyt ja aktivoinnit

Koordit 2x20m

Helppo polvennostohyppely

Sivulaukka kevyesti

Pakettijuoksu

Polven saksaus kahdella väliaskeleella

Avarit 2x60m

1x lentävä 8 ask pituushyppy-yritys

5x tasajalka

5x 5-kinkkaa

Kotiin

Kommentit:

Tänään oli pa**a treeni! Tänään oli just sellainen päivä joka on hyvä esimerkki siitä kun kaikki menee päin pe***ttä. Välillä tällaisiakin päiviä tulee, mutta nyt kyllä otti päähän. Meillä oli tarkoituksena tänään kilpailla Äänekoskella pituuskisoissa, mutta tuon nilkan takia päädyimme juhon kanssa lopulta siihen, että emme lähde äänekoskelle asti kisaamaan vaan tehdään kilpailunomainen treeni täällä Jyväskylässä. Ideana oli siis hypätä täydellä vauhdilla ja vähän testailla että miten tuo nilkka kestää. Jos olisimme menneet vaan kisoihin niin jos en olisi pystynyt hyppäämään kisoissa, niin olisi ollut turha reissu. Nyt sentään oli vähän valinnanvaraa jos ei sattuisi pystymään hyppäämään, niin voi sitten ainakin tehdä jotain muuta. Asennoiduin tähän päivään kuitenkin ihan kun olisin kilpailuihin menossa. Tein kaikki verkkaillut normaalisti, aamuverkat ym, eilen tankkasin huolella, ja tein muutenkin kaikki asiat samalla tavalla kuin kilpailua edeltävinä aikoina. Tarkoituksena oli siis tehdä oma hyppytreeni jossa psyykkaan itsensä kilpailukuntoon.

Treeni aloitettiin harjulla. Keli oli aika lämmin, ehkä hieman hikinen ja sateen uhka oli pienoinen. En ennen treeniä ollut huomannut, mutta harjulle mentäessä taivaalla oli tummia pilviä. Mietin itsekseni että toivottavasti ei nyt tule vielä sadekin tähän, toisaalta tästä tulisi hyvä treeni myöskin sateessa, jossa sattuisi sitä tulemaan. Kropan kondis treeneihin mentäessä oli ihan OK. Jalat tuntuivat hyviltä, ja valmistavassa treenissä oli tosiaan tuntunut kroppa ihan mukavan terävältä. Tuo nilkka nyt on edelleen mysteeri ja valehtelisin jos väittäisin ettei se olisi kipeä. Yritin kuitenkin mahdollisimman hyvin sulkea sen kivun pois, keskittyä vaan olennaiseen. Alkuverkan totuttuun tapaan, tein ne kisanomaisesti. Olin eilen illalla harjoitellut nilkan teippausta, ja tänä verkkailussa sitten tehtiin juhon kanssa teippi nilkkaan. Verkkailujen jälkeen totutusti venyttelyt aktivoinnit ja sitten tein myös koordinaatiota. Sen jälkeen ongelmat sitten vähän kasvoivat. Alkoi nimittäin satamaan, ja mietittiin juhon kanssa yksi että jäädäänkö me tänne harjulle, vai lähdetäänkö hippokselle mieluummin hyppäämään. Lopulta päädyimme siihen, että lähdemme ajamaan hippokselle ja teemme hyppytreenin siellä. No se olikin viisas päätös, sillä vettä alkoi tulla kun sieltä kuuluisasta esterin takapuolesta. Päästiin hippokselle ja siellä jatkoin vielä koordinatioiden tekemisiä. Sitten avarit. Tässä vaiheessa huomasin että perkule tästä saattaa tulla tuskainen treeni. Tuo nilkka oli nimittäin aika kipeä kun otin avareita. Alkukiihdytys ei niinkään tuntunut, mutta itse vauhtijuoksu ja korkea juoksu olikin sitten aika kipeän tuntuista. Kontakti kun iskee kovasti maahan, niin nilkka kyllä kääntyy vähän sisäänpäin väkisinkin, joka sitten rasittaa tuota nivelsidettä siellä sisällä. Ikävä vihlonta, vaikka kuinka yritin saada asentoa muutettua niin että rasitusta jalalle ei tulisi niin paljon. Juoksu oli kuitenkin aika klenkkaavaa. Mä sanoin juholle suoraan että okei nyt tuntuu kyllä aika paskalta kun se kysyy että miltä tuntuu. Halusin kuitenkin yrittää vielä hypätä ja sanoin että kokeillaan aluksi 8 askeleella. Katsotaan miltä se tuntuu, sillä tosiaan alkukiihdytys ei niin pahasti tuntunut nilkassa. No kokeilin yhden kerran kasilla hypätä, mutta jo heti ensimmäisen yrityksen jälkeen totesin että ***** tästä ei tule yhtään mitään. Nilkka oli niin kipeä ettei sitä pystynyt kunnolla juoksemaan lankulle saatikka tekemään aktiivista ponnistusta. Oli pakko pistää homma stop.

Kyllä otti päähän ja tänään oli taas sellainen päivä kun kirosanalitaniat lauloivat Hippoksen hallissa. Turhautti, ärsytti, harmitti, oli epätoivoinen olo. Nämä tällaiset hetket ovat jälleen kerran niitä jotka koettelevat itseluottamusta, tahtoa ja motivaatiota. Niin valitettavan tuttua minulle. Mua rupesi heti huolettamaan Kalevan kisat, ja se että kuinka kohdan kauan tässä nilkan paranemisessa oikeasti kestää, ja että toivottavasti oikeasti pääsen vielä Kalevan kisoissa olemaan huippukunnossa. Toisaalta samaan aikaan motivaatio tipahti nollaan, ja teki mieli heittää piikkarit nurkkaan ja lähteä himaan sänkyyn makaamaan. Tällaisia keloja siinä minuutin-kahden aikana mulla oli, kun niitä kirosanalitanioita viljelin. 

No hetken siinä siis kirosin, mutta sitten muistin, että tästä kiroilemisesta ei nyt ole pidemmän päälle mitään hyötyä tässä tilanteessa, joten parempi alkaa keskittymään nyt siihen mitä me voitaisiin seuraavaksi tehdä, ja miten tästä treenistä saisi niin hyvän kun se tässä tilanteessa vain on mahdollista. No pidettiin juhon kanssa siinä sitten nopea palaveri mitä keksitään. Tehtiin lopulta hieman kinkkoja ja tasajalkahyppyjä, jotka menivät olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Jalat tuntuivat muuten tosiaan teräviltä, mutta tuo nilkka on vaan ainoa joka nyt hannaa vastaan. Kokeiltiin myös penkille ponnistuksia, mutta siinä meinasi käydä jälleen kerran hassusti, ja sillä hypätessäni penkin päälle ylempi penkki romahti ja toi kipeä nilkka taittu vielä lisää. Onneksi siinä ei käynyt sen pahemmin, vaikka vähän se nilkka otti osumaa jälleen. Mutta oli se ollut jo tuossa juoksussakin niin kipeä että samaan konkurssiin se meni. Mutta tässä taas hyvä esimerkki siitä että välillä päivät eivät vaan onnistu, joskus asiat menee päin hanuria.

No vaikka treeni olikin ***** ja jalan kondis on ihan *****, niin olin tyytyväinen kuitenkin siihen että sain aika nopeasti käännettyä ajatukseni siihen miten tehdään tästä huonosta treenistä niin hyvä kun se on mahdollista tällä hetkellä. Nyt täytyy vaan miettiä mitä jatkossa tehdään tuon nilkan kanssa. Huomenna ainakin on lepoa, eikä rasita sitä enää yhtään. Täytyy tehdä sille nyt kuntouttavaa ja antaa sille lepoa. Harmittaa, mutta tätä tämä urheilu on. Niin moni joutuu käymään tämän saman jutun läpi, ja paljon pahemminkin. Nyt siirretään fokus kuntoutukseen ja siihen ettei jalka saadaan kondikseen Kalevan kisoihin. Ne ovat kuitenkin tämän kesän pääkisat, ja tämän prokkiksen pääkisat joten siksi fokus on siirrettävä nyt mahdollisimman nopeasti siihen. Tällaista tosiaan tänään, aina ei mene putkeen. Se on osa normaalia elämää vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä että tämä osio on ihan turha. Onneksi Eljas tuli pitkästä aikaa käymään mun luona, hän osaa antaa vertaistukea, ja muutenkin kiva kun saa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa! Se piristää omalta osaltaan, vaikka en tietenkään voi väittää etteikö nyt urheiluasiat ja tämä jalka pyörisi mielessä. Tästä jatketaan.