Projektin 2.vuoden yhteenveto
Noniin nyt ollaan taas siinä pisteessä, että on aika kirjoittaa kausiyhteenveto. Ylimenokausi alkoi heti SM-viestien jälkeen ja se onkin tällä hetkellä hyvin menossa. On ollut tähän mennessä kyllä kivaa! Ajattelin että nyt tämän ylimenon ajan teen paljon erilaisia muita urheilulajeja ja otan vaan rennosti enkä mieti yleisurheilua hetkeen. Oonkin käynyt mm. kalassa (huom. 35cm ahven!), kalliokiipeilemässä, frisbeegolffaamassa, lenkillä, testannut animal flow:ta sekä rope flow:ta ym. Harmittavasti opinnot on tässä samaan aikaan menossa, joten ihan ei saa pelkästään lomailla viikkoja, mutta silti kivaa kun on illatkin nyt ihan vapaana ja voi tehdä mitä huvittaa. Vielä pari viikkoa iisiä ja sitten alkaakin taas sporttiarki rullaamaan.
Heti tähän alkuun täytyy taas viime vuoden tapaan todeta että jumatsuikka meni vuosi taas nopeesti. Ihan vastaikään mä kirjottelin viime vuoden yhteenvetoa, huh ei voi muuta sanoa. Toinen vuosi siis projektista loppunut ja yksi vuosi vielä jäljellä. Ei hitto..
Mutta mitenköhän sitä summaisi tämän vuoden satoa.. No kyllähän se aika pettymys oli niin hallikauden kuin kesäkaudenkin osalta, valitettavasti. Kaksi isoa asiaa jäi tänä vuonna piippuun: juoksunopeus ja kropan tehontuotto. Olin liian hitaassa kunnossa hypätäkseni pitkälle, sitä myötä kropan tehontuottokin jäi kovin vaisuksi. Se näkyi tekemisessä. Oli hitaanpuoleista ja löysää. Mutta tällasta tämä sportti on, välillä onnistuu ja välillä ei onnistu. Kuten prokkiksen alussa kirjoitinkin, tiesin että tällä matkalla tulee olemaan myös haastavia hetkiä. Nyt tänä vuonna oli haastava vuosi. Haluan kuitenkin sanoa mitä isoimmat kiitokset koutsi Juholle taas tästä vuodesta! Hänelläkään ei helppo vuosi ollut ja kaikkensa yritti että meitsi olisi saatu terävään kuntoon. Nyt ensi kautta ajatellen täytyy tarkastella kriittisesti tämän kauden toimintaa ja luoda suunnitelma, millä kropan tehoton fiilis ei toteudu uudestaan. Kiitos myös psyykkiselle valmentajalleni Pauliinalle, jonka kanssa tehtiin psyykkeen puolelle töitä tää vuosi.
Juhon ja Pauliinan lisäksi iso kiitos myös tukijoille @Laguuni sekä muut yksityishenkilöt. Olen heille äärettömän kiitollinen kaikesta tuesta mitä ovat tähän projektiin antaneet, KIITOS! Ja tottakai kiitos myös tämän blogin lukijoille. Kiva kun jaksatte lukea näitä. On hauska kun aina välillä tulee kommenttia että “hei mä oon lukenut sun blogia”. Tulee iloinen fiilis siitäkin.
Nyt analyysin kimppuun. Lue suoraan final yhteenveto lopusta, jos et jaksa liirumlaarumia.
Hallikausi 2023
Viime kesän tulos jäi siis vähän odottamaan itseään ja siksi lähdinkin hallikauteen hyvällä meiningillä ja asenteella että tänä vuonna hypätään niitä 750 tuloksia. Opintoja oli tosiaan tosi vähän, joten pystyin hyvin keskittymään urheiluun. Kroppa ei siis kuormittuisi opinnoista liikaa. Siitä olin fiiliksissä. Odotukset olivat siis korkealla treenikauden alettua ja meininki treeneissä oli hyvä läpi talven. Viime vuonna mun nilkka otti tosiaan aika pahasti osumaa koko kesän kun ponnistin liian päkiävoittoisesti. Se kipeytti nilkan inhottavasti. Sitä lähdettiin Juhon kanssa korjaamaan heti treenikauden alussa, jotta tänä vuonna päästäisiin hyppäämään ilman nilkan kipuja. Myös toinen muutos otettiin tälle kaudelle. Hyppytekniikkaa lähdettiin muokkaamaan kahden ja puolen saksauksen tekniikaksi aiemman yhden saksauksen tilalle. Koettiin (taino oikeastaan minä olin enemmän sitä mieltä), että sillä tekniikalla olisi mahdollista hypätä pitkälle. Juoksu tulee paremmin lankulle ja ponnistus on tehokkaampi sillä “juoksua” ilmassa täytyy välittömästi jatkaa ponnistuksen jälkeen. Löysää aikaa ilmaan ei siis jää. Sitä tyyliä ruvettiinkin toteuttamaan jo heti ensimmäisissä hyppytreeneissä. Helppoa se ei ollut mutta tuntui kyllä ihan hyvältä ja mikä tärkeintä sillä tyylillä oli hauska hypätä!
Syksyn ja talven treenit rupesivat siis rullaamaan hyvin, muutama iso muutos tekniseen suorittamiseen tuli ja mietittiinkin Juhon kanssa että tuleeko liikaa kerralla. Koettiin kuitenkin että asia kerrallaan kun ruvetaan muuttamaan, niin homma pysyy kasassa. Aloitettiin ponnistuksen muokkaamisesta ja se saatiinkin yllättävän nopeesti kondikseen. Sain hyvin hiffattua sen miten ponnistaa koko jalalla. Se oli tosi hyvä. Sen jälkeen sitten ruvettiin treenaamaan lisää saksipareja ja se ei ollutkaan ihan niin helppoa vaikkakin alku oli lupaava. Juoksu tuli tosiaan paremmin ja tehokkaammin loppuun asti. Illmalento oli kyllä haastava saada optimaaliseksi. Mulla tuppas ilmalentoasento jäämään vähän turhan suppeaksi, kun saksailin ilmassa. Siihen olisi tarvittu laajuutta ja korkeutta. No joka tapauksessa kivaa se oli hypätä tuolla tyylillä. Hyppyjen pituudet oli aikalailla samanpituisia kun viime vuonna, joten ei se merkittävästi tulosta siis heikentänytkään. Odotin innolla että olisin päässyt testaamaan tuota tyyliä hallikauden kisoihin, mutta sitten tapahtui se kuuluisa ja hallikausi jäi kokonaan välistä. Torstaina 19.1.2023 nappas:
Mulla siis repesi vasemman jalan takareisi juuri hallien kilpailukauden kynnyksellä. Olisiko ollut toiseksi viimeinen treeni ennen kisojen alkua. Hyppytreenissä nappas ja tiesin samantien että hallikausi oli siinä. Magneetista löytyi parin sentin repeämä ja siitä alkoi kuuden viikon kuntoutusprokkis. Hallikausi meni siis pilalle. Treenit oli mallia tämä:
En tiedä mistä vaiva tuli. Mullahan oli kyllä ollut vasen etureisi tosi kireä jo pidempään treeneissä (että nopeustreenit ym. oli vähän pakko soveltaa), mutta muuten takareidet olivat olleet ihan oireettomat. Vamma tuli kirkkaalta taivaalta. Otti päähän. Siispä hallikaudesta ei jäänyt lopulta käteen, kuin kasa erilaisia takareiden kuntoutusliikkeitä ja hyvin monta kevyttä juoksuvetoa. Ei ihan sellanen success mitä alunperin oli miettinyt.Tottakai aluksi otti päähän ihan sairaasti ja motivaatio laskikin luonnollisesti hetkeksi, mutta pienen puhina/alakulojakson jälkeen katseet käännettiin kuitenkin jo kesään, sillä takareisi saataisiin kuntoon juuri sopivasti niin että päästään alottaa normaalisti treenit kohti kesän kilpailukautta. Tavoitteet siirtyivät siis sinne, “silloin mä taas täräytän pitkiä leiskautuksia kasaan.” Nyt keskityttiin saamaan takareidet vaan entistä parempaan kondikseen, niin että varmasti on poweria sitten lankulla ja juoksussa.
Kesäkausi 2023
Takareiden kuntotutus onnistui fyssari Juuso Sillanpään ansiosta mukavasti ja kuuden viikon jälkeen tilanne oli saatu jo lähes normaaliin tilaan. Niin normaaliin, että me pystyttiin Juhon kanssa aloittamaan treenit normaalisti kesää varten. Hallikausi oli unohdettu ja katse käännetty kesää kohti. Olin kuntoutusprokkiksen aikana saanut hyvin voimaa takareisiin ja pakaraankin, joten elättelin toiveita että niiden ansiosta kesällä sitten lähtee entistä pidemmälle. Kevään treenit sujuivatkin ihan mukavasti, oikeastaan aika normaalia settiä oli. Nopeustreenit alkoivat pikkuhiljaa pyörimään ja samoin hyppytreenit. Ensimmäiset kerrat kovatehoista treeniä on aina jännä paikka, mutta nopeasti siitä pääsi sitten yli ja rupesi uskaltaa ponnistaa taas normaalisti. Kroppa tuntui siis normaalilta ja treenitkin sujuivat normaaliin tapaan. Mitään ihmeellistä erikoista ei tehty, vaan samalla kaavalla mentiin kuin viime vuonnakin. Ainoa lisä oli takareiden eksentriset liikkeet, niitä pidettiin koko ajan pienesti yllä ajatellen sitä että pystytään välttämään uudet loukit. Se toimikin. Kesällä ei ollut takareisien kanssa mitään ongelmaa.
Pituushyppytekniikka kuitenkin pikkuhiljaa muokkaantui takaisin siihen yhden saksauksen tekniikkaan. Aloitin kyllä kevään alussa hyppäämään parilla saksella, mutta jotenkin sitten kilpailukauden lähestyessä tuli sellainen fiilis että hitto ei tää oo niin hyvä kun tuo yhden saksauksen tekniikka. Siksi se niinkuin vähitellen muokkaantui takaisin “normaaliksi”. Kesä hypättiin sitten normaalilla tavalla. En tiedä olisiko pitänyt vaan jatkaa kahdella saksella.. No yhdellä mentiin.
Kevään aikana ei mitään ihmeellisiä vaivoja tullut vaan pystyin treenaamaan ihan hyvin. Nilkka kesti ponnistukset ihan hyvin, mulla oli vaan aina teippaukset siinä auttamassa joka reenissä. Ei siis vaivannut. Alaselkä oli ehkä se kaikista kärttysin nyt tänä keväänä. Sen kanssa joutui vähän kikkailemaan kun aina välillä kipeyty ponnistuksista. Esimerkiksi rinnallevetoa ei tehty ollenkaan sen takia, ja ensimmäisten kisojen jälkeen joutui kyllä viikon palauttelemaan että se krampista helpotti.
Sitten alkoi kesän kilpailukausi, mä aloitin sen Orimattilan kisoilla. Täytyy sanoa että oli kyllä yksi kesän kohokohdista ja joka menikin sitten kaikista parhaiten koko kesänä (721, liian kovaan myötäiseen). Oli hemmetin kiva hypätä kavereiden kanssa, hyvä keli ja kroppakin oli ihan hyvän oloinen. Muistelen lämmöllä sitä kisaa.
Oikeastaan tuon Orimattilan jälkeen alkoi sitten “vaikeudet” ja kisa yksi toisensa jälkeen jäi siihen 710 tienoille. Kroppa oli ihan ok, mutta tuskastelin jo heti toisissa kisoissa että tehottomalta tuntuu. Se olo jatkui läpi kauden. En tiedä mistä se tuli, koska Orimattilassa oli kuitenkin ollut ihan hyvä fiilis kropassa. Sen jälkeen se katos. Yritettiin keventää ja pitää vähän rennompaa jaksoa selänkin osalta (sillä se meni alkukesän kisoista aika juntturaan), mutta silti kevennysten jälkeen kroppa tuntui kisoissa edelleen tehottomalta. Tekniikassakaan ei mitään ihmeellistä ollut, ihan samalta näytti kun aina ennenkin. Ainoastaan vaan löysemmältä tekemiseltä. Vauhtijuoksu tuli huonommin ja hitaammin vaikka kuinka yritti pinkoa. Otti päähän ja todennäköisesti myös sekin vaikutti sitten suorittamiseen. Ei ollut sitä sellasta itseluottamusta kisoissa ja sellasta rähinämeininkiä. Aika tasapaksua. No siinä sitten taisteltiin kisoja läpi, oli toisaalta kiva päästä kisaamaan, ei siinä mitään. Ainahan sitä vaan sitä tulosta haluaisi paremmaksi ja kun ei onnistu niin rupeehan se turhauttamaan.
No kauden pääkisaan eli Lahden kalevan kisoihin ei siis menty kovin suurin hurraahuutojen saattelemana, mutta ei tietenkään luovuttaneenakaan. Mun pääfokus oli nyt päästä vaan karsinnasta jatkoon ja suoriutua sitä kautta paremmin kun viime vuonna. Se tavoite onnistui ja pääsin toiseksi viimeisenä finaaliin tuloksella 703. Olin kyllä tosi helpottunut sekä huojentunut silloin. Finaalista puuttui kuitenkin nälkä ja taistelutahto (olin liian tyytyväinen siihen että pääsin finaaliin), joten se meni alakanttiin. Tuloksena 9.sija. Prokkiksen tavoite oli siis piirun verran lähempänä kuin viime vuonna, mutta silti kaukana palkintopallista. Toki saumoja olisi viime vuoden kondiksella ollut palkintopallille tänä vuonna, sillä pronssia hypättiin tuloksella 734. Mun enkka viimevuodelta oli 733..
Kalevan kisojen jälkeen tuli vähän sellanen olo että motivaatio oli hukassa. Turhautti kropan tilanne ja se että olin ollut liian löysä Kalevan finussa. Mietinkin että jaksaako tässä enää kisata loppukaudesta. Tosin hetken tuota ajatusta pyröitellessä tulin siihen tulokseen, että saakeli mun tyyliin ei kuulu luovuttaa kesken kauden, joten päätin vielä panostaa kunnolla kahteen kesän viimeiseen hyppykisaan. Ne meni kuitenkin samalla kaavalla kun kesän muutkin kisat. Fiilis oli ihan normi mutta kroppa ei vaan ollut tehokas. Edelleen hidas ja tehoton.
Haastava kesä siis kaiken kaikkiaan. Ensimmäinen vuosi kun en tehnyt ennätystä missään lajissa. Outoa ja harmittaahan se. Vielä kun tänä vuonna oli tosiaan mahis panostaa ammattimaisesti tekemiseen. No näistä opitaan. Ja olihan kesässä pari tosi kivaakin kohokohtaa: Orimattilan kisa ystävien ja iloisen tekemisen osalta, Mikkelin kisa palkintorahan ja huikean tunnelman takia sekä Kalevan kisojen karsinta kun pääsi finaaliin. Niitä muistelee hyvällä:)
Final yhteenveto
Yleisarvosana koko vuodelle 6. Viime vuonna taisi olla 8. Ensimmäinen vuosi kun en tehnyt ennätystä missään lajissa. Hallikausi meni pieleen takareiden repeämisen takia ja kesän kilpailukaudella ei vaan ollut yksinkertaisesti kropassa tarpeeksi nopeutta ja räjähtävyyttä. Kauden paras tulos 714. Olihan tämä iso pettymys nyt kun oli vielä mahis panostaa urheiluun ammattimaisesti, koska opinnot olivat ihan minimissä koko vuoden. Ei kantanut hedelmää. Syitä mitä itse olen pohtinut miksi näin kävi:
Treenattiin liikaa ja liian kevyellä teholla. Tehtiin liian paljon kevyitä submaks tehoilla tehtäviä harjoituksia. Kovatehoinen, räjähtävä suorittaminen jäi (minusta) jotenkin vähäiseksi, minkä takia kroppa toimi koko kesän ikäänkuin puoliteholla. Mun kroppa elää kovatehoisesta ja räjähtävästä suorittamisesta, joten todella tarvitsen sitä treeniin. Lisäksi tehtiin todennäköisesti liian paljon, vaikka määrät eivät olleetkaan mitään hulppeita. Kuormitun herkästi, joten sen kanssa saa olla tosi tarkkana ettei mene yli. Mielummin tekee liian vähän kun liian paljon. Mun kropalle toimii parhaiten lyhyt ja sähäkkä treenaminen. Siitä on näyttöä aikaisemmilta vuosilta kun juoksin 60m 6.80 ja 100m 10.66. Siksi se täytyy ottaa vakavasti.
Liian vähän kovatehoista juoksua. Juostiin treeneissä liian paljon hitaalla vauhdilla. Juoksin tänä vuonna yhden satasen aikaan 11.19. Se on puoli sekuntia hiljempaa kun ennätykseni, joten vauhti on hidastunut tosi paljon. Jos haluaa juosta kovaa ja kasvattaa nopeutta, on myös treeneissä juostava kovaa.
5 päivän paasto. Tein pari viikkoa ennen kilpailukauden aloitusta viisi päivää kestävän paaston. Paaston ideana oli puhdistaa kroppa ja laskea samalla paino kilpailukykyiseksi. Teki ihan hyvää ja painokin laski, mutta oli kyllä kropalle liian kova pala juuri ennen kisakautta. Paaston aikana täytyi treenata kevyellä teholla, mikä ei ollut optimaalista. Tuossa kohti kroppa tarvitsee sähäkkää ja räjähtävää tekemistä. Myöskään se että kroppa ei saanut ravintoa ja energiaa, ei ollut hyvä juttu näin lähellä kilpailukautta. Tiedostettiin riski ja päätettiin kokeilla. Ensi vuonna ei tehdä samalla lailla.
Tuossa oli lisäksi omaa osaamattomuutta, sillä todennäköisesti sain liian vähän energiaa paaston jälkeen, kun yritin pitää painoa alhaalla. Söin siis liian vähän ja tarkkailin syömistä liian paljon. Se loi stressiä eikä tuntunut kivalta. Varmasti vaikutti tekemiseen myös!
Joku muu: Voi olla että oli joku muu häikkä rytmityksessä, treenaamisessa tms. mitä en ite vaan ole osannut huomata. Jos huomasit jotain niin laita viestiä.
Tuossa siis kolme isoimmat asiat mitä olen itse epäillyt epäonnistuneen kauden syyksi. Näistä jutellaan toki Juhon kanssa vielä ennen syksyn reenien alkua ja mietitään miten lähdetään muokkaamaan. Juholla on todennäköisesti vielä lisää pointteja omasta näkökulmastaan ja ne kuunnellaan myös tarkasti.
Minä itse toivon, että ensi vuonna treenataan siis määrällisesti vähän mutta terävästi, panostetaan juoksunopeuden kasvattamiseen (eli juostaan kovaa) eikä turhaan vekslailla painon ja ravinnon kanssa. Ei sen ihmeempää. Uskon että noilla päästään jo takaisin hyvään tekemiseen.
MUTTA vaikka kausi menikin nyt pieleen ja teksti oli suurilta osin pelkkää kriittistä analyysiä, niin mahtui kesään paljon hyvääkin! Kaudelle asetettu psyykkinen tavoite pysyä kilpailuissa rauhallisena radan päässä, onnistui tosi hyvin. Ei ollut ollenkaan samanlaista hysteriaa pääkopassa kuin esim. viime vuoden Kalevan kisoissa. Orimattilan tähtikisat (pituushyppy-ystävät ja Konsta Kauppisen jäähyväiskisa), Mikkeligames (huippu yleisö ja isot palkintorahat) sekä Kalevan kisojen karsinta ovat myös päälimmäisinä mielessä. Lisäksi muut yu- ystävät, kilpailureissut, yleisön taputukset sekä ylipäätään Harjulla treenaaminen. Tulee hymy kasvoille kun niitä tässä ajattelee. Kiitos kaudesta, oppia antoi. Ensi vuonna koittaa prokkiksen viimeinen vuosi. Ja niinkuin aina treeneissäkin psyykkaan itseäni: “vikan setin täytyy olla paras”:)
Kommentit
Lähetä kommentti