Pe 28.7.2023 Kalevan kisat, Finaali

Alkuverkat ja venyt ja aktivoinnit 1h20min ennen lajin alkua

Koordit 2x20m

Pakettijuoksu

Sivulaukka puoli vaihtuu

Helppo polvennostohyppely

Saksijuoksu

Pikkuvuorohyppely

Avari

Calling

Avari piikkareilla

2x askm juoksu

Hyppy lentävä 10ask

3x pituushyppy täydellä vauhdilla

Kommentit:

Tänään koitti Kalevan kisojen finaalipäivä. Sain viimeyönä varmaan vasta joskus kolmen jälkeen unta, pyörin sängyssä ihan sikana. Niin paljon adrenaliinia ja myrskyä oli kropassa tuon karsinnan jäljiltä.. Ei kuitenkaan aamulla väsyttänyt ja kroppa oli muutenkin ihan hyvän tuntuinen vaikka eilen tosiaan jo kolme hyppyä tuli tehtyä. Se oli hyvä merkki. Fiilis oli normaali, ei jännittänyt tai ollut mitään paniikin omaista. Oli jopa jotenkin vähän apaattinen tai flegmaattinen, ihankun en olisi vielä sisäistänyt että tänään on finaalipäivä. Kisa oli vasta illalla puol 8 jälkeen, joten päivällä sai odotella. Luovutettiin kämppä 13 maissa ja sit käytiin Juhon kanssa syömässä sekä ettimässä Sinille liimasprayta. Sen jälkeen käytiin hakemassa Sini asemalta ja mentiin chillailee hänen kämppään. Naisten loikan karsinta alkoi siinä jo suhteellisen pian niin jäin sitten itekseni kämpille. Se teki hyvää, sai olla rauhassa. Otin päikkärit ja söin. Fiilis oli edelleenkin sellanen normaali, en miettinyt kisaa oikeastaan ollenkaan, kunhan olin vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä vähän tiukemmin vielä valmistautua..

Noh sitten itse kisapaikalle, keli oli sateinen joten verkkailin sisällä. Kroppa tuntui ihan hyvältä ja mieli oli kans iloinen. Olin sanonut kaikille että nyt mennään nauttimaan ja olinkin kyllä iloisella päällä. Mieli oli rento eikä ollut ollenkaan samanlaista fiilistä kun eilen. Nyt olin paljon vapautuneempi. Nojoo sitten kaikki perusjutskat. callingit ja sit kentälle.

Kentällä normisetit taas, ei mitään ihmeellistä. Olin toisena vuorossa hyppäämässä Otto Pulkkisen jälkeen. Sit alko kisa. Eka hyppy meni yli puoli kenkää, en panikoitunut vaan olin jotenkin mukavan rauhallinen siinä tilanteessa. Merkkiä taaksepäin ja seuraavalla hypyllä tulos 685.

Oli teknisesti huono, tulin liian pitkillä vikat askeleet niin meni hyppy vähän läpi. En siitäkään vielä huolestunut vaan annoin itelleni ohjeiksi vikalle että lyhyet vikat askeleet. Tiesin että vikoille kiekoille tartti hypätä sen 7m. Nyt olin sijalla 9 ja 8.parasta pääsi vikoille kiekoille. Sitten vika hyppy ja puoli senttiä yli.. Ei hanuri sentään! Oli teknisesti jo parempi ja pituudeltaan sellanen että olisi mahdollisesti riittänyt vikoille kierroksille. No ei siinä, kamat kassiin ja seuraamaan loppukisaa katsomoon. Kalevan kisojen finaalin 9.sija. 

Viimeinen hyppy, yliastuttu. Voi vertailla edelliseen, olisiko ollut pidempi. Vaikea sanoa..

Itse tuossa tilanteessa ei tuntunut oikeastaan miltään, ihan kun en ois jotenkin tätäkään tulosta sisäistänyt. Tietty vähän harmitti, mutta ei pahasti, vielä. Katsottiin kisat loppuun yhdessä (Miikka, Eve ja Melissa oli kattomassa), jonka jälkeen ne heitti mut Messilään asuntovaunulle. Jäin sinne yöks. Yksin kun jäin, niin sitten se harmitus iski. Ja harmittikin sitten koko yön. En saanut kunnolla unta ja yö menikin aikalailla kiroillessa ja tuskissa. Oli kyllä ihan hanurista. Fiiilis oli sellanen vittuuntuneen ja luovuttaneen välimalli. Kyrsi niin saakelisti epäonnistuminen ja se ettei menestynyt kisassa (jossa taso ei ollut mitenkään kova). Toisaalta halusin siltä istumalta lähteä treenaamaan ja tekemään asiat paremmin, toisaalta taas ei sitten kiinnostanut yhtään ja ois tehnyt mieli vaan heittää hanskat tiskiin.. En taaskaan suoritutunut hyvin kauden tärkeimmässä paikassa.. “Onko musta ees tähän saakelin kilpaurheiluun tällasella suoritustasolla, missä aina tiukassa paikassa sulaa”-ajatukset pyöri mielessä, prkl että otti päähän. Paljon sitä mietti tuon yön ja illan aikana syitä tähän tulokseen, ei tässä saa syyttää kun itseään ja omaa toimintaa. Ei ollut hyvää. Tosin ei mun kroppakaan nyt tänä kautena oo ollut mikään täydellinen, että senkin puolesta itseluottamus ei mikään maaginen ollut, mutta silti. Olisi pitänyt pystyä hyppäämään pidemmälle. Edellytykset oli. Kyllähän se harmittaa.

Illalla/yöllä otti päähän myös se, että sanoin meneväni “nauttimaan kisasta”. Kyllä mä oon nyt sitä mieltä että saakeli tulosurheilussa (missä tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvää tulosta) tarvitaan muutakin asennetta kun “nauttimista”. Tottakai, nauttiminen on isossa roolissa, eikä sitä tule missään nimessä unohtaa, mutta pelkästään nauttimisella ei mielestäni saavuteta maksimaalista suoritusta. Ainakaan minä. Mä jos meinaan nautin niin se tarkottaa sitä että olen oikeesti iloinen ja rennolla mielellä enkä oikein välitä miten muut asiat menee. Näin jälkikäteen ajateltuna mun olisi pitänyt sanoa itselleni, että menen kyllä nauttimaan kisasta, mutta KESKITY tekemiseen! Nyt kun menin vaan nauttimaan niin en keskittynyt kunnolla… ja tulos on tämä.. Siitä oppia seuraaviin koitoksiin!

Vaikka en suoritutunut hyvin tärkeässä paikassa, niin silti pieni parannus viimevuoteen kuitenkin saatiin. Nyt sentään pääsin jo finaaliin. Myös se että mieli oli tänä vuonna paljon rauhallisempi, enkä kuvitellut epäonnistumistani kisan aikana tai ennen sitä, oli hieno parannus viime vuoteen. Hampaankoloon kuitenkin jäi, ensivuonna parannetaan ja muistetaan keskittyä! 

FINAALITAULUKKO: