To 19.1.2023 Pituushyppy (LOUKKAANTUMINEN)

Alkuverkat ja aktivoinnit

-koordit 2x30m (kisakoordit mitä aina ennen kisaa)

Pakettijuoksu

Sivulaukka puoli vaihtuu

Kuopaisu kahdella väliaskeleella

Kevyt polvennostohyppely

Pikkuvuorohyppely

Avarit 2x60m

Kevyt moniloikka 30m

2x 5-loikka 2ask vauhdilla

Pituushyppy:

8ask

12ask

2x16ask ja takareisi

Kommentit:

Ei helvetinhelvetinhelvetti! V*tun v**** sentään! Eipä oikeen muita sanoja tähän paikkaan löydy.. Mulla tapahtu jotain vasemmassa takareidessä tänään hyppytreenissä. Jotain siellä muljahti ja vihlas just ennen hyppyä ja peli oli sitten siinä. Eihemmetti sentään.. En tiiä mitä meni mutta kyllä se ihan höpöltä tuntui. Laitettiin samantien tietty kylmää ja koholle ja puristukseen sen mitä pysty. Kyllä otti aivoon.. taisin paiskata siinä harjankin rikki ohimennen kun tajusin että nyt taas tulee taukoa treenistä ja kisaamisesta. Hitto että ottaa päähän. Sinne meni hyvin tod näk hallikausi.. taas joutuu saakeli penkiltä kattoa kun jengi hyppää, saakeli!

Mutta käydään tilanne vielä läpi mitä kävi. Alkuverkat ja koordit ja muut peruskuviot oli siis ihan normisti jo alla. Tavotteena oli päästä hyppäämään tänään täydellä vauhdilla niin että on sit valmiuksia lähteä Kuopioon kisaamaan. Mulla oli jo muutamat lyhyemmän vauhdin hypyt alla ja eka veto 16ask vauhdilla meni läpi niin otin sit seuraavaa ihan normaalisti. Kaikki tuntu ihan normaalilta juoksussa ja ihan hyvältä kunnes sit just ennen lankkua muljahti. Ihankun olis se takareiden lihas vetäytynyt ylöspäin.. sellanen muistikuva mulle tuli siitä. No samantien sitten liinat kiinni ja hirvee kiroominen alko. Tuli kyllä tuo vamma ihan puskista ilman mitään merkkejä. Takareisissä ei ole kertaakaan tuntunut missään vaiheessa eikä tuntunut tänäänkään missään vaiheessa ennen tapahtumaa. Iski kun salama kirkkaalta taivaalta… Etureisi oli normaaliin tapaan ollut kireä jolle olin tehnyt kaikki samat jutut kun aina ennenkin, lämpögeelit ja venyttelyt ja aktivoinnit ym. Ainoo mikä tunne kropassa muuten oli pikkasen erilainen oli että oikea alaselkä snadisti juminen, mutta ei sekään ollenkaan pahasti. No sit kun tuo kävi niin se vetäs kyllä tuon oikean puolen selän kans kramppiin, ilmeisesti suojakramppiin.

Mut oli kyllä mystinen ja yhtäkkinen vaiva nyt tämä, en osannut ollenkaan ajatella että tuo voisi mennä. Ei mitään tuntemuksia ennen tapahtunutta. Ja vielä kun olin tiistaina käynyt huollattamassa vasenta jalkaa (etureittä).. fiilis oli tietty äärimmäisen pettynyt ja vihainen. Tajusin jo heti lankun yli juostessa että ei saakeli nyt tod näk meni hallikausi siinä… ja kaikki ne vanhat loukkaantumisen aiheuttamat tunteet nousi kans pintaan. Olin aika vihanen heti tuon jälkeen, luonnollisesti. Ärsytti vaan niin sikana että taas mulle sattuu tälleen. Just se mihin on nyt yrittänyt entistä tarkemmin kiinnittää huomiota, ettei vaan tulisi loukkaantumisia niin silti vaan tulee.

Sellanen pieni epätoivo alko nousta pintaan kun en oikeesti keksi enää mitä voisin tehdä paremmin. Mä otin tänäänkin päivällä ihan iisisti ja olin niin kuin olisin valmistautunut kisoihin. Pientä verryttelyä ja muuten pelkkää lepoa. Se toisaalta tietty vähän lievensi ärsytystä kun tiesin että nyt en olis kyllä pystynyt tehä enää yhtään paremmin valmistautumista ja ehkäistä vammaa. En vaan keksi mitä ois voinu tehä että välttää tämän. Mutta kyllä se silti ottaa päähän. Nää on näitä hetkiä aina kun motivaatio tipahtaa ihan nolliin ja tulee semmonen tunne että tekis mieli lopettaa koko paska, onks tässä mitään järkeä.. Treenaa ja näkee jonkun asian eteen niin saakelisti vaivaa ja sitten palkinnoksi tulee loukkaantumista ja kilpailukieltoa.. Tuntuu tosi epäreilulta ja väsyttävältäkin.. Kyllä se on rajua tää kilpaurheilu, sen oon toistanut jo monta kertaa ja saanut sen todistaakin. Tunneskaalat on valtavia ja ne saattaa tapahtua hyvinkin lyhyessä ajassa. Nytkin tässä homma meni ilosta suruun kuudessa sekunnissa. Huhhuh! Jos tästä jotain positiivista saa tiristettyä, niin kilpaurheilijat oppivat kyllä hyvin sietämään epäonnistumisia ja pettymyksen tunteita. Ei tule onnistumiset meinaan liian helpolla (suurimmalle osalle).

Onneks Juho, Wiltsu ja Tuomas oli tsemppaamassa, se vähän jeesas mieltä. Samoin se että Jami tarjoutu antaa sen lpg-laitteen lainaan nyt niin voin sit heti alkaa tykittää sitä ja parantaa kuona-aineiden liikettä. Järjetön kiitos Jamille!! Eemelillekin soitin ja hän anto mulle neuvoja kuinka kandee hoitaa sitä nyt nää pari ekaa päivää. Näistä tulee tosi hyvälle mielelle kun kaverit auttaa sitten kun on tarve. Lievensi tämäkin vihan tunnetta paljon. Nyt ei auta muuta kun mennä kotiin, eka hakea Jamilta se lpg laite, ruveta tykittää sillä ja toivoa ettei huomenna ole mustelmaa takareidessä. Vaikea sanoa tällä hetkellä onko se revähdys, venähdys vai kunnon repeämä. Hemmetin kipee se nyt on ja kävely kunnon klenkkausta. Istumaankaan ei pääse ilman ähkäsyä.

Nää on näitä, tälle ei nyt voinut oikeesti mitään, ainakaan itse.. joku häikkä siinä on kun juuri näihin aikoihin, kun alkaa herkistymään, niin lihakset alkaa temppuilemaan. Täytyy soittaa Vp:llekin ja kysyä hänen mielipidettä että kandeeko lähteä kuvauttaa. On se varmaan kyllä ihan hyvä koska lähes täydestä vauhdista meni. Tällasta tänään.. nyt lepäilyä ja vihan+pettymyksen tunteen käsittelyä ja purkamista. Taidan syödä suruun myös hieman suklaata, onneksi on kaapissa.

Siinä se takareisi meni..