To 4.8.2022 Kalevan Kisat Joensuu (karsinta, epäonnistuminen)
Aamulla 9väylänen fribagolf kierros verkaksi 16.40
Hölkkä+venyt ja aktivoinnit
Koordit 2x20m
Pakettijuoksu
Sivulaukka
Kevyt polvennostohyppely
Saksijuoksu
Pikkuvuorohyppely
2x Avari
Klo 17.45 Calling ja hyppypaikalle
2x Askelmerkkijuoksu
Lentävä 10ask hyppy
Askelmerkkijuoksu
Klo 18.15 Karsinta
Tulos: X,703,X putoaminen finaalista
Kommentit:
Perseen perse. Sanat kisojen jälkeen olivat hyvin pitkälti pelkkää kiroilua, raivoamista, tuskaa, itsesyyttelyä ja kaikkea negaa maan ja taivaan väliltä. Kielenkäyttö oli about tämmöstä ja kovalla äänellä: ”Ei v***ujen vi**ujen vi*** sanon minä!!! Aaahh hel*etti sentään,v**tu miten heikko äijä sitä on kun VIT** menee möhlimään vuoden tärkeimmässä kisassa.. VI**UJEN KEVÄT mikä amatööri s***ana! VI**N amatööri!” jne.
Kielenkäyttö oli siis aivan hirveetä joka nyt näin jälkeenpäin kyllä nolottaa kun piti vielä sadatella yleisönkin edessä.. taisin pajauttaa vielä katsomon seinäänkin nyrkillä niin että kaikui, sori Diari kun säikäytin! Mutta siinä hetkessä nää kaikki tuli kyllä niin suoraan sydämestä ilman minkäänlaista suodatinta, pettymys oli niin valtava. Harmi kun kyseessä oli Kalevan Kisat eikä sadattelun suomenmestaruuskisat. Olisin tiukasti taistellut voitosta.
Huoh.. sellasta se urheilu välillä on. Niinku sanoin jo prokkiksen alussa että tulee onnistumisia ja epäonnistumisia ja kaikkea siltä väliltä, niin nyt oli epäonnistumisen vuoro. Täytyy rehellisesti todeta että nyt ei jäänyt mistään muusta kiinni kun omasta päästä. Kroppa oli tosi hyvä, keli oli tosi hyvä, hyppypaikka oli tosi hyvä mutta pää ei ollut hyvä. Tai siis se oli vielä ennen kisaa ja ensimmäistä hyppyä kyllä hyvä (vaikkakin jännittynyt), mutta ensimmäisen yliastumisen jälkeen pää hajos. Olin ollut niin varma että hyppään ensimmäisellä yli rajan etten sitten ollut ajatellut mitä jos askel ei osuiskaan.. Nyt kun ei mennyt suunnitelman mukaan, niin sit hajos ajatus. Tää kuvastaa kyllä mun luonteen heikkouttakin aika hyvin etten oikeen oo ihan 100% improvisoija jos tilanteet ei meekkää ihan niin kun on ajatellut.. Iso kehityskohta jota täytyy harjoitella. Siis yksinkertaisuudessaan että pysyy rauhallisena ja on valmis soveltamaan jos asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut. Pätee niin urheiluun kun elämäänkin!!!
Ekan hypyn jälkeen rupes siis huolestuttamaan että oushit! Toisella hypyllä tein ison virheen ja rupesin himmailemaan askelta mikä taas johti huonoon hyppyyn ja siihen että askelmerkkiä ei saatu laitettua todelliseksi. Mun olisi täytynyt hypätä myös toisella vielä täysillä ja jos sekin olis mennyt yli, niin sitten olisi helpommin pystynyt sanomaan että ota vielä tietty määrä taaksepäin. Nyt kun tein kaksi erilaista juoksua niin kolmanteen on tosi vaikea saada merkki oikeaksi, kun ei tiedä tarkkaan mikä on oikea määrä taaksepäin. Juho kyllä sanoi mulle ekan hypyn jälkeen että tule toinen vielä täysillä, en tietenkään muistanut sitä kun ajatukset oli niin kiinni siinä epäonnistumisessa että sitten himmasin sen tokan juoksun. Kolmannella sitten pistin taas ns normivaihteen päälle mutta se meni sit yli ja peli oli selvä. Kyllä vitutti!
Saumat päästä finaaliin olivat tosi hyvät ja olisinkin normihypyllä sinne päässyt, nyt vaan ei pää kestänyt. Kovaa oppikoulua tää on mutta ainakin oppii :D nyt en varmasti enää ikinä vedä tokaa hyppyä himmaillen! Muutenkin täytyy nyt tuota psyykkistä puolta saada kuriin koska mulla on oikeesti sikahuono kilpailupää. Katsotaan mitä keksitään sen osalta tässä ensi vuoden aikana jotta se kehittyis!
Nohh kisan jälkeen kävin sit hetken sadattelemassa ja raivoomassa läheisessä metsässä, sit kun pikkasen oli homma tasaantunut niin kämpille takas. Täytyy kyllä antaa ekstraiso kiitos Juholle joka toimi kyllä niin hyvin tällasessa karvaassa pettymyksessä. Oli rauhallinen, sanoi kuitenkin tsemppaavia sanoja ja loppuillasta lähettiin sitten pelaa frisbeegolfia kontiolahdelle missä pääsi vähän ajattelemaan muita asioita. Oli kyllä äärettömän hyvää toimintaa ja itelle tuli tosi hyvä fiilis jo pelkästän siitä! Tottakai ei se täysin harmitusta poistanut eikä tarviikkaan, mutta just jotenkin tällasta kohtelua sitä ite kaipaa kun on harmitus päällä. Juho on älyttömän hyvä tyyppi ja jokaisen koutsin pitäs kyllä ottaa mallia. Se oli päivän hienoin juttu!
Psyykkisesti siis tosi rankka päivä oli tänään ja pettymys aivan valtava. Nämä kuitenkin kuuluvat urheiluun ja osalla urheilijoista on paljon raskaampiakin ongelmia (toki osalla myös paljon mukavampiakin tilanteita). Tästä ei masennuta vaikka suuri houkutus siihen ehkä oiskin. Nyt vaan fokus hetkeksi muualle (huomenna taas pelaa frisbeetä) ja sitten uudelleen taas reenenihin ja kesän loppukisoihin. Harmittavasti prokkiksen yksi vuosi meni nyt tavoitteen saavuttamisen kannalta hieman hukkaan, mutta onneksi on vielä pari vuotta aikaa yrittää uudelleen!
Ps. Täytyy toisaalta olla tarkkana just sen takia ettei nostaisi kalevan kisojen mitalista itelle hirveetä mörköä mikä olisi huono homma ja tekisi asian tuskaseksi! Mutta täytyy syksyksi hommata psyykkistä valmennusta sillä se on tosi tärkeessä roolissa näissä hommissa.
Kommentit
Lähetä kommentti