Yhteenveto syyskaudesta

Tässä tekstissä vähän kertailen muistiin mitä kaikkea viimeisen about puolen vuoden aikana tapahtui. Kyllähän tässä oli häppeninkiä itse kullakin, niin mukava kertailla vähän läpi. 

Syksyllä kun alotettiin, niin Juhon kanssa lähettiin ihan perusjutuista liikkeelle. Kampuksen kentällä tehtiin pitkiä koordeja ja rentoja juoksuja syksyllä, niillä me oikeestaan alotettiin. Muistan edelleen hyvin sen kun sitä joutui olemaan tosi tarkka sen polven kanssa, koska se ei vielä ollut täysin kunnossa ja kuntoutus oli kesken. En pystynyt tekemään kunnolla loikkia vielä syyskuussa ja muutenkin pienet hyppelyt, niitä aina aristi vielä silloin. Samoin juoksuissa loppurullauksissa sai olla tarkkana ettei polveen sattunut. En ois kyllä millään uskonut kun joku sillon ois sanonut, että tuut hallissa tekemään pituusennätyksen ja saamaan ekan aikuisten SM-mitalin.. 

Mutta niin vaan se homma lähti siitä pikkuhiljaa rullaamaan, tein kuntouttavia ja tapasin fyssaria ahkerasti ja polvi alkoi paranemaan. Voi onnen päiviä muistan kun ekaa kertaa kampuksen kentällä oli hyppelyreeni (oisko ollut lokakuuta) eikä polveen sattunut koko reenin aikana ollenkaan. Siis voi veljet en ikinä unohda sitä onnen tunnetta. Jotenkin Juho on osannut hoitaa tän homman tosi hyvin ja pidetään sormet ja varpaat toki ristissä että niin jatkuu myös tulevaisuudessakin! Mutjoo siinä tehtiin sit ulkoreenejä aika paljon ja voimaakin jonkun verran, kun Juusolla käydessä sain kommenttia että takamuksen pitäs olla kyllä isompi. Hyvin sujui ja polvi pidettiin visusti terveenä. Olin itsekin oppinut siihen, että sanoi heti jos tuntui siltä et nyt tuntuu polvessa, niin Juho sitten osasi siihen reagoida. Sitä ihailen kyllä Juhossa, että se tosi hyvin osaa ottaa huomioon ja muokata toimintaa jos huomataan että just esim tuo polvi ei tykännytkään jostain tietystä liikkeestä. Tuo kyllä suurta luottamusta!

Mutjoo sen muistan myös syksyltä että hitto mä olin aina ihan henkihieverissä pitkissä koordireeneissä ja harjun portaissa. Huhhuh siis tsiisus. Yleensä aina niissä reeneissä meni sitten loppu silleen, etten pystynyt ottamaan viimesiä rentoja juoksuvetoja suoralla kun molemmat jalat kramppas totaallisesti. Etenkin harjun portaat oli aika brutaalit:D Mutta niin niistäkin vaan selvittiin. Mietin välillä että meneeköhän tää vähän yli et häviääkö mun kaikki nopeus nyt tällä, ehkä pikkasen se huolettikin. Turha oli huoli, sillä mun mielestä tosi hyvin saatiin sitten nopeus kuntoon kun siirryttiin sisälle ja herkistelyvaiheisiin. En mä ehkä kyllä niin nopeessa kunnossa oo kun sillon 2020, mutta kyllä silti aika nopeessa kunnossa oon nytkin. Sairaushistoriasta sen verran että pari kertaa taisin olla vähän kipeenä, flunssassa, ja virtsatietulehduksessa, mutta muuten olin kyllä koko reenikauden terve. 

Syksyn jälkeen siirryttiin sitten sisälle treenaamaan ja sieltä vahvimpina muistoina ovat pituushypyn tekniikka ja juoksu. Niitä lähettiin parantamaan. Pistin suuren fokuksen siihen, että muutan juoksutyylin sellaiseksi pituushyppymäiseksi korkeaksi juoksuksi ja siinä riitti kyllä tekemistä. Kaikissa koordeissa yms joutui alkaa keskittymään korkeaan lantioon ja se oli työlästä. Aina tuppas menemään asento takaisin siihen pikajuoksumaiseen hyökkäävään tekemiseen. Pikkuhiljaa ja toistojen kautta se kuitenkin siitä alko helpottamaan ja sanon että lajitreenit sekä askelmerkkijuoksut on ollu itelle kyllä sellaset hemmetin isot avut ton juoksuasennon ja ylipäätään hyppäämisen kehittymisen kannalta. Niitä ollaan tehty säännöllisesti ja sillä mä oon sit tekniikkaa oppinut. Ylläriylläri tekemällä lajia. Mut hyvin toimi ja se jäi noista hallireeneistä kokonaisuudessaan mieleen. Myös se että lähettiin sit rohkeesti tekemään myös täydestä vauhdista reenejä ja hyppyjä vaikka ne kroppaa rasittikin tosi paljon. Ne auttoi itteä kuitenkin löytämään sellasta varmuutta tekemiseen. Oli hienoa!

Ominaisuudet kehittyivät siis erityisesti nimenomaan tuon pituushypyn juoksun parissa tänä puolena vuotena. Siihen me toki panostettiinkin. Myös pakaran aktivaatio oli tärkeessä roolissa, johon kans pistettiin fokusta ja sekin alkaa tästä hitaasti ja varmasti kehittymään. Voimaa sinne saatiin hallikaudella kyllä kehitettyä, mutta edelleen sen aktivoiminen on työn alla ja jatkuu kohti kesää. 

Huippuna syyskaudesta siis Halli SM-hopea ja hyvä hyppysarja, mikä oli kyllä hieman odottamaton tulos kun miettii mistä lähdettiin. Syyskuussa vielä polvi aika rikki ja sumplittavaa riitti ja ekat pituushypyt marraskuussa. Saa kyllä olla tosi kiitollinen että miten homma eteni, ihan huikeeta työtä Juho kyllä nähnyt. 

Ainoat murheet mitä tässä puolen vuoden aikana sattui ja tapahtui liittyivät koronaan ja mun selkään. Koronan pirulainen aiheutti lukkoja ja esti mun treeneihin pääsyn. Esimerkiksi jouluna jouduin tekemään reeniä ulkona ja pienessä koulun salissa kun olin karanteenissa. Sitten myöhemmin tuli vielä hippoksellekin koronapassi jota minulla ei ollut niin jouduin senkin kanssa taistelemaan ja reenaamaan siellä missä pystyi. Parhaimmillaan pääsin Myllyyn treenaamaan ja pahimmillaan tein sitten treeniä Jyväskylän parkkihallissa. Ne tuotti siis stressiä yllättävänkin paljon, mutta hyvin niistä loppujen lopuksi selvittiin. Pientä tuuriakin siinä kävi kun passit tuli voimaan hallikaudella, jolloin ei muutenkaan juurikaan reenailtu ja pääsin ilman passia kuitenkin hyvin kisaamaan. Mutta olihan se sumplimista. Sit se toinen haaste oli tuo mun selkä ja lantio joka tuppas mennä jumiin täysvauhtisista hypyistä. Se kans vähän toi stressiä, mutta onneksi kävin ahkerasti sitten avaamassa kiropraktikolla ja hierojalla sitä vaivaa niin se ei sitten vaikuttanut niin paljoa. Täytyy kuitenkin nyt tästä eteenpäin nähdä vaivaa tuon lantion ja selän hyvinvointiin. Koitan järkätä asiat mahdollisimman hyväksi niin että saadaan se kesäksi hallintaan ja ettei se kiusaisi sitten enää toivottavasti paljoa.

Hieno aloitus on siis ollut ja nyt vaan toivotaan että kaikki jatkuu yhtä mallikkaasti, kaikkea kuitenkin voi sattua ja varmasti tulee sattumaan taas tällä seuraavalla puolikkaalla. Katsotaan sitä sitten. Projekti etenee kuitenkin hyvin ja lupaavasti:)